Puistoilua

Yksi asunnon tärkeä valintakriteeri oli iso piha. Kerrostalomme nurmikkoalue on upean iso ja rauhallinen, mikä on ihanteellinen minulle ja kissoille. Lapsia ei kerrostalossamme asu, joten niistäkään meidän ei tarvitse murehtia. Suosimme kuitenkin myöhäiseen ajankohtaan tapahtuvaa ulkoilua, sillä silloin on vain harvat liikkeellä ja minulla on paremmat mahdollisuudet saada Haiku kävelylle pihamme ulkopuolelle.

Kerrostalomme pihalla

Ihminen, hui!

Haiku ei kuitenkaan viihdy ulkona viileällä ilmalla (väistelee silloin valjaiden pukemista), joten kovin monena iltana emme ole päässeet ulos. Niinä joina olemme, Haiku on kulkenut uteliaasti nurmikolla syöden heinää ja leikkien. Lähellämme on iso puisto, jonne olen koittanut Haikua houkutella. Haiku on itsessäänkin utelias mitä pihaporttimme ulkopuolella on, mutta säikähtää aina sen avaamisesta kuuluvaa ääntä ja kääntyy takaisin kotiinpäin. Houkuttelut ei silloin enää auta.

Puistokäynti Haikun kanssa on ollut tavoitteeni jo koko kuukauden ja kun viime yönä kävimme taas ulkona, päätin, että tällä kertaa työstämme porttipelkoa ja menemme puistoon. Kuten tavallista, nurmikon tutkittuaan Haiku alkoi siirtyä kohti porttia ja kohdalle päästyämme koitti luikkia takaisin kotiin kun avasin portin. Nappasin Haikun syliini ja nostin sen portin toiselle puolen. Portin ohitettuaan Haiku oli heti kiinnostunut uudesta näköalasta ja laskin sen maahan tutkimaan.

Emme päässeet montaa metriä eteenpäin kun kadun toiselle puolen pysähtyi auto ja sieltä noussut tyttö tuli porttimme luokse. Koska olin sulkenut sen perässäni, tyttö jäi portille odottamaan aukaisijaa. Haikun mielestä tyttö oli tosi pelottava kun se jäi näkösälle seisomaan, joten otin Haikun syliini ja kannoin puistoon. Matkalla Hai katseli kiinnostuneena ympärilleen ja olisi varmaan kävellyt loppumatkan sen jälkeen kun tyttö jäi näkyvistä, mutta kannoin sen varalta koko matkan.

Puistossa, jossa oli paljon kävelytilaa eikä lainkaan ihmisiä, Haiku tunsi olonsa taas itsevarmemmaksi ja tutki uteliaana paikkoja.

Ulkoilimme tunnin, josta suurin osa kului puistossa. Ilma ei ollutkaan niin lämmin kuin olin ajatellut, joten vaikka Haiku olisikin mieluusti jatkanut tutkiskelujaan pidempäänkin, alkoi silläkin olla jo hieman viileä ja levoton olo, joten käännyimme kotiinpäin. Osan matkasta Haiku kulki itse, mutta suurimmaksi osaksi kannoin sen (myös koska toimi kätevänä lämpöpatterina :D). Takaisin sisälle lämpimään päästyään Hai oli kovin tyytyväinen, pitää ottaa uusiksi taas joku yö ja sillä kertaa varata takki mukaan.

Matkalla kotiin