keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Nora the hiirestäjä

Nora on saanut tähän asti vain karvattomia hiiren- ja rotanpoikasia. Koska ne eivät ole kuitenkaan suurinta herkkua, olen ollut hyvin skeptinen sen suhteen, että tyttö suostuisi syömään karvallisia poikasia.

Viime kuun loppupuolella kuitenkin kävi viimein niin, että koska kaikki karvattomat rotanpoikaset olivat jo loppuneet, Noran oli aika tutustua fuzzy-koon hiirenpoikasiin, mitä Haiku on syönyt sillä välin kun Nora on natustellut rotanpoikia.

Kohtalon hetki koitti enkä edes viitsinyt silloin kuvalla kameralla kun ajattelin ettei karvapoikanen kuitenkaan maistu. Mutta kuinkas kävikään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Karvahiiri selvästi herätti Noran metsästäjänvaistot kunnolla eloon ja hiirellä leikittiin pitkään ja hartaasti ennen syöntiä. Muut kissat (ja minut) pidettiin loitolla vähän väliä murisemalla. Eilen oli kolmas kerta kun Nora söi fuzzyn ja meno oli yhä sama. :D Haiku taasen kokeneena syöjänä syö hiirulaisensa nopeammin ja loppuaika menee katsellessa Noran touhuja. Haiku myös kyttää tilaisuutta viedä Noralta hiiri ja kerran on siinä melkein onnistunutkin. Tällä kertaa onnistui, mutta kävin hakemassa sen siltä pois. Tyttöjen superaarteita nämä hiiret. Haikullakin on murinaa puolustaessaan hiirtään, mutta Nora saattaa viedä suojelun jopa astetta pidemmälle ja käydä läppäisemässä sitä, joka turhan ahneesti ja lähellä katselee hänen leikkejään. Minä tosin saan ottaa hiiren siltä pois (jos esim. aikoo alkaa syömään sitä maton päällä), mutta ensin näykätään kevyesti varoitukseksi.

Hiirestäjä työssään:

Hiiri vietiin eteiseenkin



Muut pitää kohteliaan välimatkan



Tässä on vaikea sanoa kauhistuiko Raku jalkojen juureen lentänyttä hiirtä vai sitä seuraavaa hetkeä. Ehkä molempia.

Raku-parka. Nora murisi ja mottasi rangaistukseksi "hiiren viemisestä"

Selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä

Leikkiminen väsyttää. Tauko

Nora leikkii saaliillaan suurin ottein. Se ei välitä minne hiiri lentää, mitä mahtipontisemmin sen kivempi. Muutaman kerran lentänyt pöydällekin.... Haiku taasen on siinä mielessä paljon suojelevaisempi saalistaan kohtaan, että vaikka sekin leikkii ja heittelee, se tekee sen omassa nurkassaan, kun taasen Nora vie välillä heittelyt eteiseenkin asti.


T-rex -Haiku

Viesti selkeä

15 kommenttia:

  1. Ihania saalistus-kuvia!

    Meillähän on gerbiileitä terraariossa lemmikkinä, Mocha ei oikein jaksa enää niistä kiinnostua, onneksi! Siitä syystä kun itsellänikin on lapsesta lähtien ollut pieniä jyrsijöitä lemmikkeinä, niin oudoksuttaisi ehkä antaa sellaisia kissalle ruoaksi, säälittäisi lähinnä ne ihanat pikku hiirulaiset. Vaikka oma maatiaiseni niitä aina portaalle kantelikin, mutta ne olivat metsästä :) eikä mun pakasteesta! Ja saattais joku meillä kotonakin vähän mainita jos kuolleita hiiriä menis pitkin lattioita, vaikka ne parasta sapuskaa oikeasti olisivatkin! But never say never :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas Mocha kiltti! Saattaisi se varmasti varsinkin alkuun tuntua pahalta antaa jyrsijöitä kissalle ruuaksi, varsinkin jos on pitänyt sellaisia jo pitkään lemmikeinä. Minulla ei ole kokemusta jyrsijöistä ja silti aikoinaan tuntui pahalta katsella kun Haiku leikki ensimmäisen hiirensä kanssa. Äkkiä siihen kuitenkin tottui ja nyt leikkejä katselee jo mielellään. :)

      Poista
  2. Mitähän meidän kissapeto sanoisi, kun saisi hiiriä ruuaksi. En ole uskaltanut kokeilla vielä, voiko noita hiiriä hankkia jostain pakkaseen, ettei tarvisi eläviä alkaa kasvattaan erikseen.

    Hiiren pyyntihän on kissalle luontaista ja haluaisin antaa sisäkissalle jotain exrta tekemistä, jolla saisi metsästäjän vaistoja heräteltyä(jäisikö samalla peiton alla heiluvat varpaat öisin rauhaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaisipa tykätäkin! :D Meillä ei ole lieventänyt yhtään haluja saalistaa peiton ja maton alla liikkuvaa kättä/jalkaa, mutta antaahan hiiri kuitenkin mitä erinomaisinta tekemistä ja ravintoa. :) Jyrsijöitä löytyy matelijatarvikkeita myyvistä eläinkaupoista (myös verkkokaupat kuten reptilemaniacs, petshop ja vipeltäjät), yksityisiltä kasvattajilta (jyrsijäkasvattajat/matelijaharrastajat, myynti-ilmoituksia löytyy esim. herppi.netin kauppatorilta) ja Vauhti-Raksusta pystyy tilaamaan. :)

      Poista
  3. Raku näyttää kyllä hivenen pelokkaalta :DDD <3

    VastaaPoista
  4. Mistä noita hiiriä saa ostettua ja miten isoissa erissä niitä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostopaikat mainitsinkin ylempänä Tindelle suunnatussa kommentissa. :) Erät riippuu ostopaikasta ja ostotavasta. Eläinkaupoissa myydään kappaleittain ja näin varmaan on myös suurimmalla osalla yksityisistä myyjistäkin. Vauhti-Raksussa saattaa olla jokin minimitilausraja ja jos verkosta tahtoo tilata pakasteet, lähetyskulut on sen verran suuret, että kannattaa kerralla ostaa isompi satsi.

      Poista
  5. Kiva kuvasarja. Mekin varovaisesti kiinnostuimme hiirulaisista. Yksittäismyynti kuullostaa alkuun parhaalle vaihtoehdolle. Minkälaisen sotkun kissa saa aikaan tuota syödessään? Verta ja suolenpätkiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakaan fuzzy-koon hiiret ei jätä olemassaolostaan mitään merkkejä. :) Yli 20 g painavista hiiristä on jäänyt verilänttejä.

      Poista
    2. Notes to myself: Osta fuzzyjä =)

      Poista
  6. Meillä ollaan enemmän tipumiehiä! :D Hiiret on tosin Mutan herkkuja jolloin kukaan muu ei siis saa koskea niihin. Mut frettien saalistaminen on aikalailla samannäköistä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooo, tipujakin olisi kiva päästä kokeilemaan! :) Frettien saaliilla leikkiminen on varmasti ihanan näköistä. :D

      Poista