Nirsoilu on opittua käytöstä. Kun kissa tottuu tietynlaiseen koostumukseen, hajuun tai ruokintatapaan, sen voi olla vaikea saada syömään muunlaista tai muunlaisesti ruokaa. Ongelma on yleinen varsinkin kuivaruokaa syövien kissojen kanssa: usein raksut maistuvat niin hyvin, ettei välttämättä muunlainen ruoka maistu juuri lainkaan. Kissat ovat herkkiä nirsoilemaan varsinkin silloin, jos niille annetaan vaihtoehtoja: joko syö ruokaa A tai B (esim. raksut koko ajan esillä) tai sitten jos ruoka A ei maita, niin seuraavalla tai peräti samalla aterialla tarjotaan jo ruokaa, josta kissa pitää. Kuivaruokaa syövillä kissoilla nirsoilu yleensä loppuu kun kuivaruoka poistetaan ruokavaliosta.
Kissoilla on ihmisiin nähden surkea makuaisti. Niillä on vain 500 makunystyrää siinä missä ihmisillä on n. 10 000. Kissat päättävät ruuan syömäkelpoisuuden siis enemmän hajun kuin maun perusteella. Kissa syö luonnossa saaliinsa tuoreeltaan, joten se on myös kotioloissa tarkka ruuan tuoreudesta. Kissat usein kieltäytyvät syömästä hiemankaan pilaantunutta ruokaa tai märkä-/raakaruokaa, joka on ollut usean tunnin kupissa huoneenlämmössä ja jossa täten on jo bakteerikanta noussut. Myös lämmin ruoka maistuu usein jääkaappikylmää ruokaa paremmin, koska lämpö saa ruuan tuoksumaan voimakkaammin.
Kissan nirsoilu on usein omistajalle riesa. Toki omistaja haluaisi, että lemmikki söisi sitä ruokaa minkä omistaja on katsonut olevan sille hyväksi, mutta aina kissan ja omistajan mielipiteet ei mene heti yhteen. Pennun kanssa olisikin tärkeää totuttaa se monenlaisiin eri ruokiin, jotta vältyttäisiin aikuisiän nirsoilulta. Mitä kauemmin kissa saa vain tietynlaista ruokaa, sitä vaikeampi se on myöhemmin saada maistamaan toisenlaista.
Kissa nirsoilee kun sillä on varaa nirsoilla. Sanotaan, että nälkä on paras mauste. Jos kissa kieltäytyy syömästä, sillä ei ole nälkä. Säännölliset ruoka-ajat on paras apu nirsoilevalle kissalle, tällöin se ei pysty valitsemaan ruoka-aikojaan itse ja maha pääsee myös hieman tyhjentymään ennen seuraavaa ateriaa, mikä on myös eduksi virtsan ph-tasapainon kannalta.
Nirsoilua aiheuttavaa ruokaa voidaan alkaa totuttamaan kissalle sekoittamalla sitä hyväksytyn ruuan sekaan ensin pieni hippu, ja ajan myötä määrää nostetaan, ruuat kannattaa myös sekoittaa keskenään niin, ettei kissa pääse noukkimaan "pahoja" paloja pois. Ruuan hiljalleen lisääminen auttaa myös elimistöä sopeutumaan uuteen ruokaan, jos se siis ei ole kissalle entuudestaan tuttu. Jos nirsoilua aiheuttaa jokin tuttu ruoka, joskus pelkkä hippunen jotain toista ruokaa sekaanlaitettuna saa ruokahalun heräämään.
Jos kissa ei tästä huolimatta suostu syömään ruokaansa tai onnistuu sekoituksesta huolimatta syömään vain "hyvät" kohdat, voi myös kokeilla jämerämpää tapaa eli paastoa. Tai pikemminkin "vähäisempää ruokintaa", koska kissaa ei saa paastottaa yli vuorokautta, jo kahdesta kolmeen päivään paastoaminen voi aiheuttaa maksan rasvoittumista. Kissa on tottunut syömään luonnossa useita aterioita päivässä ja siihen myös sen elimistö on kehittynyt. Tästä syystä pidempi aikaväli ilman ruokaa (energiaa) johtaa siihen, että maksa joutuu turvautumaan kehon omiin rasvavarastoihin energiansaantia varten. Kissan maksa ei kuitenkaan osaa käsitellä rasvaa tätä kautta ja kertynyt rasva jää maksaan haittamaan sen toimintakykyä. Turvallisena syömättömyyden rajana pidetään vuorokautta. Eli kissan tulee syödä ainakin vähän päivittäin. Rasvamaksan riski on suurin ylipainoisilla kissoilla.
Joillekin kissoille riittää jo yhden aterian jääminen välistä herättämään ruokahalun, mutta joillakin se vaatii enemmän. Monille tekee tiukkaa paastottaa lemmikkiään, mutta kunhan muistaa vuorokausisäännön ja sen, että parhaimillaan jo yksi paasto riittää lopettamaan nirsoilun kokonaan, niin se on sen arvoista. Jotkut kissat ovat sitkeämpiä kuin toiset ja voivat mennä useamman päivän vähäisemällä ruokinnalla.
Jos kissa ei tästä huolimatta suostu syömään ruokaansa tai onnistuu sekoituksesta huolimatta syömään vain "hyvät" kohdat, voi myös kokeilla jämerämpää tapaa eli paastoa. Tai pikemminkin "vähäisempää ruokintaa", koska kissaa ei saa paastottaa yli vuorokautta, jo kahdesta kolmeen päivään paastoaminen voi aiheuttaa maksan rasvoittumista. Kissa on tottunut syömään luonnossa useita aterioita päivässä ja siihen myös sen elimistö on kehittynyt. Tästä syystä pidempi aikaväli ilman ruokaa (energiaa) johtaa siihen, että maksa joutuu turvautumaan kehon omiin rasvavarastoihin energiansaantia varten. Kissan maksa ei kuitenkaan osaa käsitellä rasvaa tätä kautta ja kertynyt rasva jää maksaan haittamaan sen toimintakykyä. Turvallisena syömättömyyden rajana pidetään vuorokautta. Eli kissan tulee syödä ainakin vähän päivittäin. Rasvamaksan riski on suurin ylipainoisilla kissoilla.
Joillekin kissoille riittää jo yhden aterian jääminen välistä herättämään ruokahalun, mutta joillakin se vaatii enemmän. Monille tekee tiukkaa paastottaa lemmikkiään, mutta kunhan muistaa vuorokausisäännön ja sen, että parhaimillaan jo yksi paasto riittää lopettamaan nirsoilun kokonaan, niin se on sen arvoista. Jotkut kissat ovat sitkeämpiä kuin toiset ja voivat mennä useamman päivän vähäisemällä ruokinnalla.
Meillä harjoitellaan raakaruokaan siirtymistä, mutta ruoka ei millään maita ei siis mitenkään päin. Olen sekoitellut sitä jo lemppari ruokiin ja siltikään ei maistu. Kisut olivat pe lääkärissä ja toinen ei syönyt sielläkään mitään eikä oikeen kunnollamitään nyt koko vklp aikana. Virtaa kaverissa kyllä vielä riittää, mutta pelkään, että käy hassusti. Mitä mieltä olet kannattaako edelleen vaan tarjota sinnikkäästi ruokasekotuksia vai antaako nyt muuta ruokaa ja jatkaa taas kun on vähä tankattu? Toinen kissoista oli syönyt lääkärissä ja maisteli kyllä illalla kotona ruokaa, mutta huonosti on maistunut. :/
VastaaPoistaJos kisut olivat lääkärissä sairauden vuoksi, niin kannattaa tarjota sitä ruokaa mitä kissa suostuu syömään, jotta paraneminen olisi nopeampaa. Sekään ei ole mukavaa, jos raakaruokinnasta jää heti alkuun huonot kokemukset, joten kissan persoonan mukaan kannattaa edetä, kaikille vähäisellä ruokinnalla olo ei toimi. Raakaruuan tarjoaminen kannattaa aloittaa ihan vain puolen teelusikallisen verran sekoitettuna tuttuun ruokaan ja mielellään lämpimänä, jotta se olisi houkuttelevampi (toki muunkin ruuan tulee tällöin olla lämmintä). :) Sitten kun se maistuu voi lähteä nostamaan raa'an osuutta. Eri raakaruokiakin voi kokeilla, jos löytyisi kissalle mieluinen aloitukseen.
PoistaTäällä kanssa yksi, joka hakkaa päätään seinään aiheen "nirso kissa" kanssa. Hauskintahan on, että kissa söi mulle tullessaan kaikkea, mitä tarjottiin, nirsoilu on alkanut vasta syntymäkodista lähdön jälkeen, ja hiljalleen. Nykyään toi söisi vaan Latzin tonnikala-annospussi-hyytelöä, jos saisi päättää, sääli että ruuanhankkija ei halua syöttää kissalleen sokeria, tai viljaa. Ja kun koirat ovat raakaruualla, olisi kissaa niin näppärä ruokkia samalla tyylillä. Tällä hetkellä on käynnissä "sekoita Sheban joukkoon broilerijauhelihaa, ja poisa kuppi tarjolta, jos ruoka ei uppoa vartissa"-linja. Yleensä omistajan hermot menee ennen kissaa, ja palaan raksu-märkäruoka-linjalle. Eläinlääkäri totesi tota leikatessaan, et "jos terve elukka tappaa ittensä nälkää täyden kupin ääreen, on ehkä syykin kuolla". Siis humoristiseen sävyyn, ei tappomielellä. Mä vaan oon todella huono paaastottamaan kissaa, kun takaraivossa hakkaa ne kaikki kauhukuvat, mitä paastosta seuraa, ja yleensä hellyn sen kolmannen päivän kohdalla. Annan siis kerran vuorokaudessa vähän raksuja, ettei nyt ihan tyhjällä mahalla olisi, mutta ei toi toistaiseksi oo silläkään keinolla alkanut syömään omaasa mielestään luokatonta raakaravintoa. Tai no lihaa ylipäätään, ellei se oo säiyketölkissä ja hyytelömallissa...
VastaaPoistaKaikilla vähäisellä ruokinnalla pito ei toimi ja silloin ei kannata väkisin pitääkkään. Meillä Nora kuuluu tähän kastiin, syö kyllä ajan jälkeen, mutta silloinkin vain näykkimällä ja erittäin energistä kissaa on kurja paastottaa. :/ Kuinka paljon olet sekoitellut raakaruokaa märkäruokaan? Kannattaa aloittaa ihanihan pienestä hipusta herkkuruuan seassa. Jos menee läpi, voi pikkuhiljaa lähteä nostamaan raakaruuan osuutta. Jos olet nyt sekoittanut eläinten jauhelihoja, kannattaa kokeilla myös ihmisille suunnattuja. Tsemppiä! :)
PoistaMoi! Mulla on kaksi kissaa, vuoden ikäistä, joiden kanssa olisin nyt aloittelemassa raakaruokintaa. Ongelmana vaan on että toinen syö loistavasti (jopa yön yli kupissa ollutta ruokaa) ja toinen ei suostu syömään... paitsi kädestä! Kun ruuan laittaa kuppiin niin se käy vain nuuskimassa, mutta kun otan kupista pienen palan sormiin (kanajauhelihaa) niin syö loistavasti. Miten saisin kissan syömään ruokansa kupista? Ruokaa en ole vaihtanut, jos ei ole suostunut syömään vaan antanut eri ruokaa vasta seuraavalla ruokintakerralla. Sama katti nirsoilee myös veden juonnin kanssa, jos vettä on kupissa niin että reunaa näkyy sentin pari. Ruokakupit niillä on n. puolentoista sentin reunalla varustettuja. Voiko nirsoilu johtua kupin reunoista? Kaiken muun ruuan se syö kyllä samasta kupista antaumuksella.
VastaaPoistaJos kisu syö kämmeneltä, voisit pitää kämmentä kupin yllä ja pikkuhiljaa huijata kissa pois kädeltä ja syömään kupista. Saattaisi myös auttaa jos jauheliha ei ole yhtenä könttinä, vaan jaoteltu pienempiin osiin hieman erilleen.
PoistaKissat tykkäävät kun niiden viikset saavat olla suorina syödessä eli eivät koske kupin reunoihin. Mutta jos muu ruoka menee ilman ongelmia, tuskin on kupissa vika. :) Kissat on tosi nopeita rutinisoitumaan, joten voi olla, että tämä kissa ei suostu syömään jauhelihaa kuin kädestä juuri sen vuoksi, että olet kerran sitä niin syöttänyt ja kissa koki tavan hyväksi. Varhaisessa vaiheessa rutiineja on onneksi vielä helppo muuttaa. :)
Kiitos vinkistä! Eilen luin blogiasi ja kokeilin lihan sekoittamista tuttuun ruokaan ja sen lämmittämistä. Sain kissani syömään silläkeinoin edes vähäsen raakaa lihaa kupistaan :) Kannattaako kissoille syöttää esim kalan perkeitä? Lähikauppias myy meille kalan perkeitä pilkkahintaan koiraa varten... :)
PoistaIhanaa, siitä se lähtee! :) Perkeitä voi syöttää silloin tällöin, kunhan teräviä ruotoja ei ole mukana.
Poista