lauantai 8. kesäkuuta 2013

Ulkokissa-asiaa

Olen seurannut ja osallistunutkin ulkokissakeskusteluihin noin neljän vuoden ajan. Nämä keskustelut saivat minut aikoinaan havahtumaan, ettei vapaana olo ole kissalle hyväksi. Sen jälkeen elin monta vuotta hyvin jämäkässä ulkokissavastaisuudessa, mutta ajan myötä opin näkemään asioita myös vastapuolen näkökulmasta.

En silti kannata ulkokissoja, olen yhä syvästi niitä vastaan, mutta ymmärrän hieman myös minkä vuoksi moni kokee vapaana ulkoilun olevan kissalle paras ratkaisu. Valitettavasti ulkokissakeskustelut kiertävät kehää ja monesti yltyvät tappeluksi ja lapsellisia argumentteja heitellään puolin ja toisin. Tämän vuoksi en ole enää aikoihin niihin sen kummemmin osallistunut, mutta nyt näppäinsuoni sykkii ja haluan ilmaista mielipiteeni aiheeseen tämän kirjoituksen kautta.

Ulkokissa = vapaana valvomatta ulkoileva kissa
Sisäkissa = valvotusti ulkoileva kissa

Vanhat tavat istuvat lujassa

Sisäkissat on oikeastaan vielä tuore keksintö (muistelisin että joskus 1950-luvun jälkeen vasta yleistynyt, samoihin aikoihin kuin kissanruokateollisuus tuli kuvioihin (dunduun)), sen takia varsinkin vanhemmat ikäpolvet ja maalla asuvat ihmiset kokevat kissan olevan onnellisimmillaan vapaana ulkona. Kissa elää sen mitä elää ja jos kissa katoaa tai kuolee ennen aikojaan, on se kuitenkin elänyt hyvän elämän tehden sitä mitä eniten rakastaa. Näin on aina ollut ja ajatus kissan lukitsemisesta sisälle on suuri vääryys kissaa, tuota itsenäistä vapautta kaipaavaa saalistajaa kohtaan. Kissojen hinta ja arvostus on edelleen alhainen varsinkin maalla, jossa voi myös kissan leikkauttaminen olla vielä outo tai tuntematon käsite, mutta onneksi se sentään on valistuksen avulla jo hyvin jäänyt monien mieleen. Monesti kuitenkin tapaa niitä naaraita, joilla on useita pentueita jo muutaman vuoden ikäisenä eli työtä yhä riittää. Uroksiakin pidetään leikkaamattomina, silläkin perusteella että uroksen omistaja ei joudu mahdollisia pentuja hoitamaan, joten leikkaaminen ei ole heidän mielestään tarpeen.

Leikkaamattomuuden ongelmat kuitenkin ovat myös uroksilla nähtävillä. Leikkaamattomat urokset vaeltavat pidemmälle kuin leikatut ja joutuvat herkemmin tappeluihin kilpaillessaan naaraiden suosiosta tai puolustaessaan reviiriään. Leikkaamattomilla naarailla keho rasittuu suuresti jatkuvista kiimoista, tiineydestä ja pennuista. Riskinä on kohtutulehdus ja nisä- sekä kohtusyöpä. Leikkaamattomuuden tuoma fyysinen ja henkinen rasite lyhentää kissan elinikää muutamalla vuodella.

Hiirten karkotukseksi on nykyaikana olemassa paljon tehokkaita laitteita, joten kissaa ei enää samalla tavalla tarvita hiirikannan kurissapitoon kuin ennen. Yhä enemmän mennään siihen suuntaan, että kissaa arvostetaan lemmikkinä, ei työvälineenä ja näin sen kuuluisi mennäkin.

Onnellisuus

Ei voi sanoa, että ulkona vapaana liikkuva kissa on sisällä elävää onnellisempi. Onnellisuus on suhteellinen käsite. Kissa on onnellinen, kun sillä on ruokaa, juomaa, tekemistä ja turvapaikka. Kissa kuin kissa masentuu, jos sille ei tarjota tekemistä. Sisäkissan omistajalta vaaditaan enemmän (ulkona kissa aktivoi itseään), mutta esimerkiksi jo kissakaverin avulla saa kissan onnellisuutta paljon korkeammalle, tietenkin jos vain kissa huolii lajitovereita elämäänsä. Kissa ei myöskään välitä leikkiikö se oikealla vai leluhiirellä, sille on tärkeintä, että se saa saalistaa ja käydä läpi saalistusprosessin: vaani-hyökkää-sieppaa-tapa. Se saa mielihyvää yhtä lailla lelusta kuin elävästä saaliistakin. Kissa syö vain nälkäänsä, joten se ei välitä, jos ei pääse syömään saalistaan, kunhan se saa ravintoa muuta kautta, kuten ruokalautaselta.

Moni kokee, että kissa ahdistuu valjaissa. Totta kai, harvassa on kissa, joka hyväksyy valjaat heti ensi yrittämällä. Valjaat vaativat tottumista, mutta yleensä viimeistään ulkona niiden olemassaolo unohdetaan, kun kissa saa paljon muuta mietittävää uusien hajujen ja äänien muodossa. Yhtä lailla oletetaan, että rajoittamalla kissan reviiriä kissasta tulee apaattinen. Ei sekään pidä paikkaansa, kissalle riittää, että sen reviiri tarjoaa sille yllä mainittuja perustarpeita, mutta tietenkin iso reviiri on mukavampi kuin pieni. Ulkona kissa viihtyy täysin myös valjaissa kuin kissalle rakennetussa ulkotarhassakin, missä se saa ulkoilla ilman valjaita, mutta kuitenkin rajoitetulla alueella.

Ravinto

”Kissa on halpa lemmikki, sillä se pyydystää itse ruokansa.” Tästä ei voi kiistellä, saalistavat kissat ovat siitä hyvässä asemassa, että ne saavat aktivoinnin lisäksi myös lajityypillistä ruokaa. Harmi vain, että sillä on hintansa. Saalistetun ruuan mukana kissalla on suuri riski saada sisäloisia, mitkä suurina määrinä elimistössä verottavat yleiskuntoa. Madotus ei suojaa madoilta, vaan pelkästään poistaa sen hetkiset madot (tässäkin monella on väärinymmärrystä madotuksen vaikutuksissa) eli jo pari päivää myöhemmin madotuksesta kissalla voi olla taas matoja, jos se saa vapaasti saalistaa. 2 kertaa vuodessa madottaminen on hyvin vähän verraten siihen, miten paljon matoja elimistöön ehtii puolessa vuodessa kertyä. Kuka vastuuntuntoinen omistaja antaisi lemmikkinsä syödä loisia sisältävää ruokaa? Toki myös valvotusti ulkoileva kissa voi saada saaliseläimiä kiinni, mutta niiden määrä on paljon vähäisempi kuin vapaana ulkoilevilla.

Turvallisuus

Tästä ei ole toista puhetta kumpi on turvallisempaa: vapaana ulkoilu vai valvotusti ulkoilu. Vapaana liikkuvat kissat altistuvat monenmoisille vaaroille sekä saattavat myös ympäristön vaaraan. Kissat ovat alttiita liikenteelle, pedoille, tappeluille, myrkyille, työkoneille, kissavihaajille, loukkuun jäämisille…. Sen lisäksi että kissa on vaarassa, on myös esim. liikenteessä vaarana, että auto/moottoripyörä tms väistää kissaa ja ajaa ojaan. Vaikka kissan kokoista eläintä ei lain mukaan tulisi väistää, on se monella refleksinä. On myös niitä, jotka tahallaan tähtäävät kissaan, jos näkevät sen tiellä.

Vastoin yleistä luuloa, maallakaan ei ole turvallista kissoille liikkua vapaana. Siellä voi olla liikenne vähäisempää, mutta kissoja kuolee siihenkin vuosittain hyvin monta, kuten myös maatalouskoneiden alle ja pedon suihin tai sitten kissa yksinkertaisesti vain katoaa. Kissojen väliset tappelutkin ovat kissalle vaaraksi, haava voi tulehtua ja rokotuksista huolimatta kissalla on riski saada flunssa ja ruttotartunta toisesta kissasta. Ulkokissojen elinikä on usein huomattavasti lyhyempi kuin sisäkissojen, harmittavan moni ei elä edes 5-vuotiaaksi.

Valvotusti ulkoilemisen kannalta tarha on kissan kannalta turvallisempi, sillä valjaista sillä on riski rimpuilla irti, vaikka ne olisikin tiukasti paikoillaan. Ja jos kissan annetaan olla narunnokassa ulkona, tulee varmistaa, ettei kissa voi sotkeentua narun kanssa mihinkään pihaelementtiin.

Sen lisäksi että valjasulkoilu on kissan turvallisuuden kannalta oleellista, yhteinen ulkoilu myös syventää lemmikin ja omistajan välistä suhdetta

Tuhot ja kissaviha

Vapaana liikkuva kissa on potentiaalinen tuho ympäristölle. Se ei välitä saalistaako se rauhoitettuja tai uhanalaisia eläimiä tai kenen tontilla se liikkuu. Kissa voi tulla häiriköimään naapurin lemmikkejä, tulla sisälle vieraisiin asuntoihin tai varastoihin (ja jäädä niihin loukkuun), tuhota kukkapenkkejä, naarmuttaa autoja jne. Ei siis ihme, että monet vihaavat syvästi kissoja. Varsinkin niitä vapaana ulkoilevia. Harva omistaja tuskin tulee ajatelleeksi, että hän on korvausvelvollinen kissansa aiheuttamista tuhoista. Kissan mukaan harvemmin laitetaan kaulapantaa yhteystietoineen, joten omistaja ei tiedä mitä hänen kissansa saa aikaan retkillään. Vastuuntuntoinen omistaja kuitenkin huolehtii, ettei hänen lemmikkinsä aiheuta muille haittaa.

Laki

Laissa sanotaan, ettei kissa saisi poistua yksinään kotipihan ulkopuolelle. Kissaan vaikuttavat niin metsästyslaki kuin järjestyslakikin. Järjestyslaissa kielletään päästämästä kissaa tai koiraa vapaana kuntopoluille, yleisille uimarannoille lasten leikkipaikoille, torille, ladulle tai urheilukentälle. Metsästyslaki taasen määrittää, että oman tontin ulkopuolella yksin vapaana liikkuva lemmikki on heitteillejätetty ja heitteillejättö taasen on rikos. Eläimen tulisi siis lain mukaan pysyä omalla pihallaan.

Kissalla on lain tuoma suoja. Vapaana liikkuvaa kissaa ei saa tappaa (muu kuin omistaja) ellei se ole selkeästi villiintynyt. Vapaana liikkuvan kissan voi kuitenkin loukuttaa ja viedä eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin, mikä olisikin ihannetapaus, sillä aina ei tiedä onko kissa karannut vai sallitusti vapaana. Korjaamalla kissan suojaan ehkäistään myös liikenneonnettomuuksia.

Ulkokissasta sisäkissaksi

Jos olet harkitsemassa kissanottoa, toivottavasti aiot pitää kissan sisäkissana. Jos sinulla on ulkokissa, toivottavasti aiot tehdä siitä sisäkissan. Näin saat todennäköisemmin lisää yhteisiä elinvuosia sekä ilman muuta mielenrauhan kun ei tarvitse miettiä missä kissa milloinkin liikkuu. Vanhakin ulkokissa tottuu sisäkissaksi, kunhan sen kanssa ollaan määrätietoisia ja periksiantamattomia. Tästä on todisteena tuhannet eläinsuojeluyhdistyskissat, joita ei ole enää sopimuksen mukaan saanut päästää takaisin vapaana ulos (tällöinhän eläinsuojelutyö olisi yhtä tyhjän kanssa kun kohta kissa olisi taas esyn hoivissa) ja monet yksityishenkilöiden kertomat tarinat. Jopa 20 v kissa voi tottua vielä sisälle. 

Jos valjaat tuntuvat hankalilta, on ulkotarha kaunis ja mukava vaihtoehto. Siitä voi tehdä mieleisensä kokoisen (kunhan käyttää kestävää verkkoa rakennukseen, ettei kissa tule ajan kanssa verkosta läpi) ja sisustaa haluamakseen. Ulkotarhoista löytyy googlettamalla paljon kuvia ja ohjeita tekemiseen. Jos kuitenkin haluaa lenkkeillä kissan kanssa, on valjaat kiva apu siihen. Kaulapantaa ei kannata käyttää paitsi yhteystietojen vuoksi, hihnan nokassa kissalla tulisi olla valjaat, ne on turvallisempi ja varmempi vaihtoehto kuin panta. Pannan lisäksi kissa kannattaa siruttaa, sillä jos kissa syystä tai toisesta pääsee karkuun, panta saattaa lähteä karkureissun aikana irti (pannan tulee olla joustava, että kissa saa sen hädän hetkellä pois). Siru laitetaan eläinlääkärillä ihon sisään ja sen pystyy lukemaan lukulaitteella, mikä löytyy eläinlääkäriasemilta ja joiltain eläinsuojeluyhdistyksiltä. Sirutus on halpa ja nopea toimenpide ja rekisteröiminen on ilmaista Suomen kissaliittoon (turvasiru.fi taasen maksaa n. 20 €).


Ulkokissan voi kestää tottua sisäkissuuteen, mutta ajan kanssa se onnistuu kyllä. Joillakin se onnistuu heti, joillakin se vie useamman kuukauden. Periksi ei tule kuitenkaan antaa, kissan itsensä vuoksi. Tsemppiä siis!

6 kommenttia:

  1. Aivan mahtava postaus, täyttä asiaa! :)

    Meidän entinen kissa sai ulkoilla vapaana, ja se onneksi pysyi aina omassa pihassa. Silloin kun asuttiin rivitalossa niin se pysyi pihapiirissä(oman takapihan ulkopuolella tosin myös). Ok-taloon muutettaessa tontti oli sen verran iso että se riitti kissavanhukselle eikä se lähtenyt muualle muutamaa naapurireissua lukuunottamatta(naapurit oli onneksi ok asian kanssa :) ). Kyllähän siinä oli aina riski että se jonnekin lähtisi, mutta silloin sitä ei ottanut niin vakavasti. Nyt on kuitenkin toisin, ja joskus tuntuu että oon jopa liiankin varjeleva kissoja kohtaan! :D

    Kesäisin kuulen usein arvostelua siitä, että meidän kissat ulkoilee valjaissa. Mulla meinaa mennä joka kerta kuppi nurin kun en vaan ymmärrä miksi pitää tulla arvostelemaan, varsinkin kun arvostelijat on aina niitä jotka ei asiasta mitään tiedä(juurikin näitä vanhempia ikäpolvia).

    Ymmärrän kyllä, miksi joku puolustelee vapaana ulkoilua, mutta olen silti sitä vastaan, kuten sä. Yritän näitä arvostelijoita aina valistaa siitä miksi valjastelu on mun mielestä parempi valinta, mutta ei se ole ikinä perille mennyt. Kaikki ei vaan pidä eläimiä yhtä suuressa arvossa, ja se vain pitää hyväksyä. Tästä tulikin mieleen eräs lukemani blogikirjoitus, joka saattaisi kiinnostaa sua:

    http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.fi/2013/02/elainihmisia-vai-elaimellisia-ihmisia.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavan moni tuntuu vähättelevän tuota satunnaista tontilta poistumista, monessa tapauksessa se on ollut kissalle vaaraksi (ylittänyt autotietä, mennyt naapureiden pihalle yms). Moni silti luottaa, että kissa osaa huolehtia itsestään ja näinhän ei ole. Vahinkoja ja väärinarviointeja sattuu. Hyvä kuitenkin että teidän kissalle ei mitään käynyt(?). :)

      Tiukkapipoiset arvostelijat on tympeä kohdata, minullekin kerran eräs pappa ohikulkiessaan sanoi, että kissa olisi taatusti onnellisempi ilman valjaita. Vastaanväittäminen on paljon helpompaa netin välityksellä tai kun argumentti on odotettavissa, tää tuli niin puun takaa että mutisin vaan jotain vastaukseksi. :D Toki jos vastapuoli on hyvä kuuntelija, on aiheesta kiva keskustella. Yleensä moni mummeli on tosin ollut mielissään meidät nähdessään, mutta se varmaan johtuu siitä kun asutaan kaupungissa. Moni vanhan ajan ihminen ymmärtää, että kaupungissa kissan tulee olla kiinni. Maalla valjaissa oleva kissa taasen on varmasti ehkä paheksuttavakin näky. Mutta kuten tuossa linkittämässäsi kirjoituksessa sanottiin, tietämättömyys ei ole tyhmyyttä. Jos on elänyt maailmassa, jossa kissojen kuului olla vapaana ja arvostus oli alhaista, on vaikea hyväksyä nykyajan kiinnipito ja "ylihuolehtiminen". Valistamalla kissojenkin oloja on saatu jo paljon paremmaksi ja pikkuhiljaa se varmasti levittäytyy vieläkin pidemmälle. :) Yleensä perheen nuoret on niitä, jotka haluavat kissat valjaisiin tai tarhaan, mutta ilokseni muutama keski-ikäinenkin on automaattisesti pitänyt kissoille selvänä sitä, että niiden tulee olla kytkettynä taajaman ulkopuolellakin.

      Poista
    2. Ei sille meidän edelliselle kissalle käynyt mitään. Tosin kerran se meinasi tapella vieraan kissan kanssa mutta siihen ehti ihminen väliin niin mitään ei tapahtunut(tosin ihminen sai vähän kynnestä).

      Mun isovanhemmat itseasiassa piti kissojaan valjaissa pihalla, tosin välillä ne sai olla vapaanakin(ja joskus ne oli reissuillaan monta päivää, onneksi tulivat aina takaisin! :o). Mutta muuten en tunne sitten ketään jonka maatiaiset ulkoilisi valjaissa..

      Kaupungissa tosiaan ymmärretään pitää kissat paremmin kiinni, täällä Helsingissä en ole onneksi nähnyt yhtäkään kissaa vapaana, kun taas kotikotona niitä näkee aika paljon.. :/ Onneksi tosiaan valistus on tuottanut tulosta ja toivottavasti kehitys jatkuu vähintäänkin samaan malliin! :)

      Poista
  2. Erittäinn hyvä postaus!

    Mutta itse asiaan. Omituiset otukset on aktiivisia eläinblogeja listaava sivu, jonne liittyminen on helppoa ja vaivatonta eikä liittyminen vaadi mitään. Kävijät voivat antaa palautetta sivuistasi tykkäysnapeilla. Käy ihmeessä tutustumassa ja halutessasi liity!

    VastaaPoista
  3. Äärimmäisen tuttu aihe!

    Meillä asutaan rauhallisella alueella, jossa on paljon omakoti- ja rivitaloja. Asiassa on kuitenkin yksi kissankokoinen MUTTA: vieressä kulkee valtatie. Meidän kerrostalomme piha-alueella ulkoilee parikin kissaa toistuvasti, ja nyt puhutaan oleskelemisesta alle sadan metrin päässä kyseisestä valtatiestä. Ymmärrykseni kyseisten kissojen omistajia kohtaan on aika pyöreä nolla, varsinkin kun näiden kissojen reviiri tuntuu olevan kohtuullisen iso: yksi punainen, isohko kissa tsillailee välillä meidän piharyteikössämme ja välillä useamman korttelin päässä, kun käymme kävelyllä... Eikö omistajia oikeasti huolestuta?

    Meidän omat kissanpentumme on loukutettu metsästä, emoa ei saatu kiinni, ja samoille maille on nyt pyöräytetty toisetkin Kissojen suojelulle päätyneet pennut - kenties sama kissa, ilmeisen villiintynyt. Tässä yksi vapaana ulkoilevien kissojen ongelmista: eksyminen ja villiintyminen. Liikkeellä on siis ilmeisesti vapaasti lisääntyvä naaraskissa, joka saa pentueita useamman vuodessa. Meidän kissojemme pentueesta kiinniotettaessa yksi oksensi verta, suolisto ihan rikki ilmeisesti ravinnon puutteesta, ja se oli lopetettava. Tällaisiin tapauksiin törmätessään sitä tulee ajatelleeksi, että kissa ei kenties kuulu Suomen luontoon ja että sen elämä "vapaasti kulkevana" ei monesti ole millään tapaa arvokkaampi kuin sisäkissana, jolloin sille tarjotaan varmasti turvaa ja ravintoa vuoden jokaisena päivänä. Se on sitä vastuullisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä minäkään. :/ Tuli shokkina kun näin vasta täällä keskustassa tahallaan vapaana pidettävän mustan kissan, Samassa talossa taitaa myös asua täysin valkoinen kissa. Ihanaa siis näin syysaikaan kun lunta ei ole vielä tullut ja kivaa myös sitten kun sitä tulee. Kissoilla ei ole kaulapantaa tai minkäänlaisia heijastimia, joten voi vain toivoa, että autoilijat ne näkee. Ulkoilevat päivin ja öin, ihme kun eivät ole vielä jääneet alle. Pääsin kerran valkoisen kissan lähelle ja sillä oli likainen peppu ja korvat kutisi. :/ Korvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään, mutta voihan siellä syvällä olla. Soitin eläinsuojeluun, mutta eivät voi tehdä asialle mitään. Jätin omistajalle lappua asiasta (ulkoilusta, siinä vaiheessa en vielä nähnyt tätä valkoista kissaa), mutta ei vaikutusta. :/

      Voi pentua! Toivottavasti naaras saadaan kiinni, ei tee sillekään lainkaan hyvää runsas pentuilu. :<

      Poista