"Ideana on siis kertoa vastaus kysymykseen, mitä kissa-/koira-/hamsteri-/marsu-/fretti-/kani-/lintu-/hevos-/herppi-/eläinharrastuksesi on sinulle antanut?"
Eläinharrastus on todella iso osa minua ja elämäni pyörii sen ympärillä. Se on ohjannut elämäni suuntaa ja kehittänyt persoonaani.
Olen aina ollut eläinrakas, mutta äitini allergian vuoksi meille ei voinut ottaa karvaisia eläimiä. Halu olla tekemisissä eläinten kanssa oli kova, joten purin pienenä eläinrakkauttani sitten muiden eläimiin ulkoiluttamalla enoni koiraa sekä etsimällä lähialueelta muitakin eläimiä, joita voisin käydä moikkailemassa. Tämän avulla pääsin tutustumaan moniin koiriin ja kissoihin. Parin uuden tuttavuuden koiraa pääsin ulkoiluttamaankin.
Eläinrakkaudestani huolimatta olin tuolloin vielä hyvin luottavainen yleisiin lemmikinhoito-ohjeisiin enkä esimerkiksi kyseenalaistanut markettiruokien laadukkuutta. Pieni sysäys muutosta kohti tuli vuonna 2003 ollessani 12-vuotias kun isäni kertoi lemmikkiliskomahdollisuudesta. Hän oli kuullut työkaveriltaan, että leopardigekko-niminen laji oli saatavilla lemmikiksi ja oli aloittelijoillekin sopiva helppohoitoisuutensa vuoksi. Koska laji oli minulle (ja vanhemmilleni) tuntematon, aloin etsimään tietoa sen hoidosta ja asuinvaatimuksista. Tästä avautui ovi hoitoa koskevaan tiedonetsintään.
Leopardigekko-Täpystä, joka kotiutui meille pian lemmikkiliskouutisen ja sitä seuranneen ostopäätöksen jälkeen, lähti myös syvempi käytännön oppiminen, sillä Täpy on opettanut minulle mm. eläinten käsittelyä, psykologiaa sekä vastuuta ja tunnen, että meidän välillä on yhä erityinen side.
5 vuotta Täpyn tulon jälkeen törmäsin sattumalta kääpiöparta-agama -lajiin ja ihastuin siihen heti. Kääpiöparta-agama oli tuolloin vielä varsin harvinainen Suomessa (esimerkiksi kasvatustoimintaa ei ollut) eikä siitä löytynyt erityisen paljon tietoa suomeksi, joten päädyin etsimään tietoa myös ulkomaalaisilta sivuilta. Tiedonetsintä johdatti minut myös suomalaiselle herppi.net -keskustelufoorumille ja sitä kautta alkoi foorumikirjoitteluni. Foorumikirjoittelun myötä herppiharrastukseni alkoi saada uudenlaista puhtia ja aloin kiinnostumaan enemmän valokuvaamisesta sekä itseni kehittämisestä omistajana ja asiantuntijana.
Englannin kielen taitoni on karttunut valtavasti eläinharrastuksen myötä. Koulussa englanti ei kiinnostanut minua ja olin siinä huono. Vasta lukioikäisenä vapaa-ajallani aloin kiinnostua siitä enemmän ja aloin lukemaan myös englanninkielisiä matelijakirjoja. Kissaharrastuksen myötä englannin kielen taitoni laajeni entisestään.
Liskot ovat vaikuttaneet minuun myös siten, että niiden(kin) ansiosta en ole koskaan päässyt alkoholin makuun. Lapsuudenkodissani minulla oli Täpyn terraario suoraan huoneeni oven vieressä enkä halunnut aloittaa juomista edes pienissä määrin, jotten vahingossakaan aiheuttaisi tahatonta vahinkoa Täpylle ja toki myös rahaa jäisi enemmän eläinharrastukseen ilman alkoholia. Ja eläinharrastukseen ylimääräinen raha on pitkälti mennytkin, sillä minulle tuli Täpyn ja kääpiöparta-agama -Avan lisäksi vielä kolme liskoa, kääpiöparta-agama Mia (2008) ja leopardigekot Shanti ja Dania (2010). 2011 kissaharrastus pääsi viimein kunnolla käyntiin ensimmäisen kissani myötä.
Samana vuonna (2008) kun pääsin herppi.netin foorumin makuun, liityin myös lemmikkieläingalleria Petsieen. Aluksi liikuskelin vain kuvien ja ehkä ryhmienkin puolella, mutta pian päädyin Petsien keskustelufoorumillekin ja aloin lukemaan myös kissakeskusteluja, joiden toivoin lievittävän edes hiukan kroonista kissakuumettani ja olin utelias lukemaan minkälaisia keskusteluja kissoista käytiin. Keskusteluja lukemalla selvisi, että kissatiedossani oli paaaaaljon parannettavaa. Petsie loi minulle vahvan pohjan uudenlaiselle, vastuulliselle, kissanhoitotiedolle. Opin paljon uusia asioita ja aloin myös ajattelemaan kriittisesti.
Foorumikeskustelut ovat itsessäänkin opettaneet minulle paljon. Ne ovat opettaneet minulle ihmisten kanssa toimimista. Minkälainen on oikeasti kehittävä keskustelu ja miten haluan kohdella muita. Eli toisin sanoen on antanut sosiaalisia taitoja.
Ennen kaikkeahan eläinharrastus on antanut minulle ihan hurjasti sisältöä elämään. Suurin osa siitä on positiivista, mutta negatiiviseltakaan sisällöltä ei olla vältytty. Mutta ajattelen ne kokemuksena siinä missä positiivisetkin. Mikään kokemus ei ole hyödytön, vaikka toki sitä tekee kaikkensa, että ikävät kokemukset pysyisivät minimissään.
En tiedä minkälainen henkilö olisin tai mitä nyt tekisin ilman eläimiä, ne ovat... no, elämäni. On ilo kokea onnistumisen tunteita eläinten kanssa ja nähdä miten ne nauttivat olostaan ja tekemisestä. Minusta on myös erittäin innostavaa, ettei oppiminen (niin minulla kuin kissoillakaan) lopu koskaan. Se on yksi iso osa, joka pitää harrastusta koskevaa liekkiä yllä. Jatkuva itsensä kehittäminen. Ja koska olen kotona viihtyvää tyyppiä, kissat pitävät huolen siitä, että koko päivä ei kuitenkaan kulu tietokoneen ääressä. Niin kissat kuin liskotkin ovat taatusti antaneet runsaasti elämääni lisävuosia huvituksillaan. Harrastuksen myötä olen päässyt myös tutustumaan moniin upeisiin kissa- ja ihmispersooniin.
Haastan mukaan:
