Ahkera apulainen

Tänään tein vuosittaisen suursiivouksen Täpyn terraarioon. Eli kaikki sisusteet ulos ja tulikuumalla keitinvedellä pesu. Sen jälkeen terraarion desinfiointi. Tässä kaikessa meni 2 tuntia ja Haiku seurasi tarkkana, että laatu on varmasti hyvä. Nora ja Rakukin kävivät välillä tarkistamassa mitä milloinkin tapahtuu.

2 tunnin tarkkailu ottaa voimille ja kun otin viime vuotisen kissojen matkahiekkalaatikon esille pesuämpäriksi (jota ei sitten tarvittukaan) Haiku käytti tilaisuuden hyväkseen ja otti sen nukkumapaikakseen. Laatikossa mahtuu niukasti istumaankaan, mutta Haiku onnistui löytämään mukavan nukkuma-asennon.

"Tässä on hyvä."

Myös Täpylle varmasti uni maittaa yöllä, sillä nyt kun kaikki hajut on menneet uusiksi, terraario vaatii asukin oman laatuvarmistuksen. Haiku on yhä ihan väsyksissä, mutta Raku ja Nora ovat kovin kiinnostuneina seuranneet Täpyn tutkimusretkiä.

Uudet hajut tutkintaan

Maistellen eteenpäin

Hampaiden harjaus

Suun terveys on yhtä tärkeää kissoille kuin ihmisillekin. Hampaisiin kertyy plakkia ja jos sitä ei poisteta, se muodostuu kovaksi hammaskiveksi. Runsas hammaskivi taasen aiheuttaa tulehduksia ja sekä hammaskivi että tulehdukset vaativat eläinlääkärin hoitoa. Tulehdus verottaa kissan yleiskuntoa ja hoitamattomana voi johtaa hampaan menetykseen.

Ruoan vaikutus hammaskiven syntyyn

Plakki on pehmeää, joten se on helppo irrottaa hampaan pinnasta. Ongelmana teollisten ruokien kanssa kuitenkin on, että ne eivät poista plakkia. Kuivaruokien mainostetaan puhdistavan hampaita, mutta näin asia ei ole. Jotta ruoka poistaisi plakkia, sen tulisi hangata hammasta juureen saakka. Raksu rikkoontuu heti hampaan kärjessä ja jättää murusia hampaiden väleihin keräämään bakteereja eli se jopa edesauttaa plakin muodostumista. Myös hiilihydraatit lisäävät plakin tuotantoa ja hiilihydraatteja on runsain mitoin useissa kuivaruuissa. Märkäruoka taasen on niin pehmeää, ettei sillä ole puhdistavaa vaikutusta.

Luontaisia hyviä hammasharjoja ovat sitkeä liha, isot lihanpalat ja lihaisat luut. Näitä syödessä hammas pureutuu syvälle lihaan ja liha hankaa plakin irti. Mitä enemmän kissa joutuu paloittelemaan ruokaansa, sitä paremmin hampaat puhdistuvat. Haikun ja Noran hampaita ei ole tarvinnut harjata, sillä tytöt syövät lihaisten luiden ja isojen lihanpalojen lisäksi kokonaisen hiiren kerran viikkoon. Rakulta taasen piti poistaa hammaskiveä huhtikuussa, jo 2,5-vuotiaana, sillä sille kerääntyy nopeasti hammaskiveä. Se ei ole yhtä innokas pureksimaan ruokaansa kuin tytöt eikä suostu syömään lihaisia luita. 

Merilevän sanotaan pehmentävän hammaskiveä ja estävän plakin muodostumista. En ole ainakaan vielä kuitenkaan huomannut eroa Rakun hampaissa.

Harjaustiheys

Jotta hammaskivi pysyisi poissa, aloitin harjaamaan Rakun hampaita heti hammaskiven poiston jälkeen. Suositus on, että hampaat harjattaisiin kerran päivässä, jotta plakki olisi vielä mahdollisimman pehmeää ja siten helpoiten poistettavissa, mutta harjaan Rakun hampaat joka toinen päivä, sillä se kuitenkin syö  vain eläinperäistä ruokaa ja päivittäin isoja lihanpaloja. Vaikka se ei pureksi yhtä perusteellisesti kuin tytöt, se joutuu kuitenkin paloittelemaan ruokaansa.

Yksi suun kunnon paljastava tekijä on hengityksen haju. Pahalta haiseva hengitys voi tarkoittaa, että suussa on tulehdus. Myös punertavat ikenet on tulehduksen merkki. Rakulla tosin ei haissut hengitys silloinkaan erityisemmin kun sillä oli ientulehdus. Eläinlääkäri kehuikin, että oli mukavaa putsata hampaita kun suu ei haissut kamalalle. Minusta kissan hengitys tuoksuu hyvältä ja aina kun olen kissan lähelllä sen haukotellessa, nuuskin ilmaa ja varmistan, että tuoksu on yhä hyvä. Haikulla haisi ensimmäistä kertaa hengitys hieman kitkerältä tänä kesänä ja onneksi haju lähti heti ensimmäisen hampaidenpesukerran jälkeen. Otettiin kuitenkin tavaksi pestä hampaat kerran viikkoon.

Haikun tapauksen jälkeen päätin harjata Noraltakin hampaat kerran viikkoon, mutta sen kanssa on vielä hieman totuttelemista. Hampaiden harjaus on sen kanssa vielä pikahomma ja saan takahampaat muutaman kerran siveltyä ennen kuin pitää lopettaa. Pikkuhiljaa Nora alkaa sietämään harjan tuntua, kehut tietenkin auttavat paljon. Haikukaan ei suuremmin pidä hampaiden harjauksesta, mutta se on kiltisti paikoillaan ja hampaiden harjaus on helppoa. Raku, vaikka saakin eläinlääkäreiltä kehuja miten helposti antaa kurkata suuhun, pitää kotioloissa huulet tiukasti yhdessä, jos ei halua että suuhun katsotaan tai sinne laitetaan hammasharjaa. Tämä tekee hampaidenharjauksesta välillä vaikeaa, vaikka poika antaakin yleensä kiltisti harjata hampaat, ainakin harjauksen alussa. Onneksi huulet saa vedettyä pois edestä, vaikka se vaatiikin vähän taktikointia.

Pää pidetään aloillaan toimenpiteen ajan.

Vedän oikean käden peukalolla (olen vasenkätinen) poskea taaksepäin, jotta saan hampaat näkyviin. Toiselta puolen etusormella.

Pesun jälkeen on hyvä kurkata suuhun pesujäljen varmistamiseksi. Kamera tummensi ikeniä hieman.

Harjasin Haikun hampaita oikeastaan jo ennen Rakun tuloa ja Rakukin pääsi tottumaan harjaukseen jo pienenä, mutta harjaus sittemmin jäi kun kisut kyllästyivät harjaukseen ja alkoivat laittamaan vastaan. Silloin en vielä osannut käsitellä harjaustilanteita kuten nyt, joten jätin hammashuollon raakaruokien varaan. Rakun kanssa se ei kuitenkaan riitä, joten nyt ei enää anneta periksi ja onneksi joka toinen päivä tapahtuva harjaus ei ainakaan vielä ole saanut kisua kyllästymään.

Välineet

Kissalla on pieni suu, joten paras väline harjaukseen on pieni harja. Olen kokeillut sormiharjaa, mutta se oli niin kömpelö kissan suuhun, että lensi roskiin heti ensimmäisen pesukerran jälkeen. Se on ongelmallinen myös silloin, jos kisu tykkää järsiä harjaa, kuten Raku ja Haiku tekevät.

Virbacin kissoille tarkoitettu hammasharja on erinomainen väline harjaukseen. Sen varsi on lyhyt, joten se on helppo pitää kädessä ja harjaosa on pieni, joten sillä on helppo harjata koko suu. 

Kuten ihmisillä, kissoillakin harja menettää tehoaan kun se kuluu. Raku ja Haiku järsivät harjaansa, joten Rakulta uusin harjan yleensä kuukauden välein. Olen tähän asti ostanut harjat Mustista ja Mirristä, mutta siellä ne ovat sen verran kalliita (3,95 €/kpl), että alan tästä lähin ostamaan verkkokaupasta (2,70 €/kpl).

Hammastahnana olen aina käyttänyt Petosania. Se on Rakun ja Haikun mielestä maistuva tahna ja ne mielellään lipovat sitä tuubista ennen harjauksen aloittamista. Ihmisten tahnaa ei tule koskaan käyttää! Eläimille suunnatut tahnat on turvallisia nieltynäkin. Olen kokeillut Virbacin kalanmakuista tahnaa, mutta sen mausta ei pidä näistä kukaan. Virbacin tahna on myös liimamaisempaa ja täten sotkee enemmän.

Petosanin tahna ja nimetyt hammasharjat. Nimetön on Rakun. Huomatkaa Noran harjan täydellinen kunto verraten Rakun ja Haikun pureskeltuihin pörröharjoihin. :D

Uusia leluja

Kävin eilen shoppailemassa ystävieni kanssa kahdella läheisellä paikkakunnalla. Toisessa niistä on eläinkauppa, josta halusin ostaa Noralle uuden haisukalan kun edellinen on jo suosiosta harmaana ja kadonnut todennäköisesti sohvan alle jonnekin vaikeaan paikkaan. 

Tämä eläinkauppa on iso ja siellä on hyvä leluvalikoima. Siellä on myynissä myös joissain kissablogeissa näkynyt pötkölelu. Olen kuullut tästä lelusta niin paljon hyvää, että ostin sen testiin. Kävimme myös ikeassa ja ostin sieltä hiiripehmolelun, sekin on kuulemma tykätty kissojen keskuudessa.

Pötkö oli menestys! Haiku rakastui siihen heti eikä meinannut antaa muiden leikkiä sillä. Raku ei siitä innostunutkaan, mutta Norakin ihastui leluun. Tämä lelu on tykätty sellaisenaankin, mutta sen voi laittaa myös lentoon jousimaisen rakenteen vuoksi. Siitä kisut vasta innostuvatkin!

Haikulla lensi lelu vähän turhan lähelle Noraa "Hups ja eiii!"

"Tules takaisin"

Lopulta piti ottaa lelu Haikulta, jotta Norakin saa välillä leikkiä

Mutta Haikullehan se päätyi takaisin

Lelu oli niin kiva, että haisukala melkein unohtui.

Kissanminttuhuurut

Rakulla mielessä toisenlainen leikki

Ikean hiiru ei ole saanut suosiota. Oli se yön aikana siirtynyt hieman, mutta nämä 2 muuta vievät voiton.

Näillä uhrilahjoilla kisut antoivat anteeksi 2,5 h myöhästyneen päiväruuan.

Esittelynäyttely Kemissä

Eilen oli Pohjoisen rotukissayhdistyksen järjestämä rotukissojen esittelynäyttely Kemissä. Noran ja Rakun lisäksi mukaan lähti myös äitini kissat Tuisku ja Elmo. Esittelynäyttely alkoi klo 11 ja eläinlääkäritarkistus oli 9.30 - 10.30. Olimme paikalla kymmeneltä ja pääsimme melkein heti tarkistukseen, meitä ennen oli vain pari kissaa.

Elmo ei valitettavasti päässyt tarkistusta läpi, sillä sille oli annettu vain yksi rokotekerta eläinsuojeluyhdistyksen toimesta ja vaikka rokote oli merkitty vuodeksi eteenpäin, se ei kelvannut kun vahvisterokote puuttui. Kissa tulee rokottaa kuukauden päästä uudestaan elämänsä ensimmäisestä rokotuksesta, jotta rokote lähtee kunnolla vaikuttamaan. Elmo jäi vahtimestarin koppiin odottamaan kotiinpääsyä. Muut 3 kisua pääsivät kunnialla tarkastuksesta läpi.

Luulin esittelynäyttelyssä olevan määrätyt häkkipaikat, mutta siellä saikin mennä minne halusi. Noralle ja Rakulle oli varattu tuplahäkki ja niitä oli 2 vierekkäin. Äitini oli ottanut Tuiskulle häkin toista tuplahäkkiä vastapäätä, joten menimme siihen vastapäätä olevaan. Tuplahäkkinaapuriksemme saimme sfinx-kissan ja toiselle puolelle ragdolleja.  

Oli tosi hyvä, että tulimme tuntia ennen näyttelyn alkua, sillä sain kaiken esittelykuntoon vähän ennen kuin ovet avautuivat yleisölle. Nora oli ensikertalaisena paikalla ja se otti häkkiinmenon tosi tyynesti, asettui heti petiin makaamaan ja katseli sieltä kiinnostuneena. Rakua taasen pelotti eikä se noteerannut Noraa lainkaan, vaan jäi siihen kohtaan kyhjöttämään, minne sen laitoin. Päivän mittaan kun sitä rapsuttelin, se siirtyi Noran luokse.

Rakun ja Noran tuplahäkki

Nora ihmettelee. Peti on otettu kiipeilypuun tasosta

Rakua pelottaa

Yleisö oli tosi kiinnostunut curleista! Suurimmalle osalle rotu oli kokonaan uusi tuttavuus eikä päivän aikana juurikaan ollut hiljaista hetkeä kun sain koko ajan olla kertomassa rodusta. Korvat tietenkin herättivät eniten kiinnostusta. Joillekin riitti kun kerroin rodusta perustietoja, jotkut halusivat kuulla enemmän ja jotkut jopa jakoivat omia kissatarinoitaan, joita oli mukava kuunnella. Kun yhdelle oli saanut rodun esiteltyä, siinä oli jo toinen ihastelemassa kisuja ja sain aloittaa kertomuksen alusta ja kierre jatkui koko päivän. Pari ihastui curleihin niin paljon, että sanoivat äänestävänsä Noraa suosikkikissaäänestyksessä.

Päivän aikana pidettiin 2 rotuesittelykierrosta, joissa rodunedustajat tuotiin salin eteen ja juontaja kertoi yleisölle rodusta. Ensimmäinen pidettiin klo 12 ja järjestys oli kategorioittain. American curlit aloittavat 2. kategorian, joten olimme kolmantena vuorossa. Annoin Noran äidilleni, sillä tiesin Noran olevan kiltisti. Viime vuoden kokemuksesta tiesin, että Raku saattaa rimpuilla ja yrittää karkuun, joten minä huolehdin Rakusta. Päästyämme salin eteen Raku tosiaan yritti karkuun. Se yritti kiivetä olkapääni yli ja sain irrotella sen kynnet puserostani yksi kerrallaan, jotta saan sen kunnolla takaisin syliin. Esittelykierroksella omistajia pyydettiin kertomaan kissoistaan lisää juontajan pitämän esittelyn lisäksi. Sain siis samalla puhua mikrofoniin kun koitin pitää Rakua aloillaan. Juontaja sanoikin yleisölle puheeni jälkeen, että tässä näkyy miten kissalle ei ole niin helppoa sanoa "irti". :D Molemmat kisut olivat tyytyväisiä kun pääsivät takaisin häkkiinsä.

Nora uskalsi kurkistella

Turvaa kaverista

Päivän aikana pidettiin 3 leikkimielistä kilpailua: mahtitassu, silkkiturkki ja säihkysilmä. Olisin laittanut Noran mukaan silkkiturkkiin, mutta se pidettiin sen verran aikaisessa vaiheessa päivää, etten viitsinyt stressata Noraa viemällä sitä salin eteen enkä ollut varma olisiko kilpailuun pitänyt ilmoittautua etukäteen + meidän häkin edessä kävi sen verran porukkaa, että pysyin mieluummin siinä kertomassa rodusta. Viimeisen rotuesittelyn jälkeen pidettiin säihkysilmäkilpailu ja siihen vein Noran, mutta voitto meni ansaitusti venäjänsiniselle.

Toisen rotuesittelyn aikaan olin paremmin varautunut. Viimeksi saatiin kisut salin eteen vasta puolessavälissä rodun juontoa, sillä Raku oli vaikea saada ulos häkistä. Tällä kertaa annoin Noran äidilleni jo siinä vaiheessa kun persialaisten juonto oli puolessa välissä (persialaisten jälkeen oli curlit ja esittelyt oli lyhytkestoisia) ja tällä kertaa päästiin ajallaan salin eteen. Rakukin oli rennommin eikä yrittänyt pakoon, joten pääsin kertomaan rodusta vähän pidemmin. Jopa niin pitkästi, että minulta loppui sanomiset kesken kun en jännityksen vuoksi saanut päähäni muuta kuin niitä asioita, mitä olin eniten kertonut päivän aikana (jälkiviisaana olisi voinut mainita, että curlit on tosi älykkäitä ja oppii helposti temppuja, mutta vaikkei se päässyt mikrofonissa esille, mainostin sitä päivän aikana häkin luona niille, jotka halusivat kuulla rodusta enemmän/eivät ehtineet pakoon ajoissa). Onneksi juontaja pelasti ja kysyi luonnekuvauksen jälkeen vielä kisujen sukupuolen ja iän, joten esittely ei loppunut osaltani tönkösti.

Näyttelyyn otettiin myös kotikissoja, mutta loppujen lopuksi ainut paikalle tullut kotikissa oli äitini Tuisku. Tuiskukin sai parrasvalon rotuesittelykierroksella.

Harmi kun curliesittelyjen aikaan en hoksannut pyytää äitini avomiestä tai avomiehen tytärtä ottamaan kuvia (eivät tosin olleetkaan paikalla koko näyttelyaikaa) eikä se tuntunut siinä tilanteessa niin tärkeältäkään. Koko näyttelyn ajan olin "sidottuna" häkin äärelle, joten en käynyt tutustumassa muihin rotuihin pikaista häkkikierrosta lukuunottamatta. Oli mahtavaa nähdä niin monen rodun edustajaa livenä.

Tuisku on iso kolli

Äitini kertomassa Tuiskusta

Tämä esittelynäyttely oli Kemin ensimmäinen lähes 20 vuoteen ja näyttely sai valtavasti yleisöä: n. 500 - 600 henkilöä (Porokin yleisöennätys!) kävi päivän aikana! Ei ihme, että siellä sai koko ajan olla höpisemässä ja salissa oli tungosta. :D

Cornish rexejä

Norjalaisia metsäkissoja

Osa kissoista vietti aikaa häkin ulkopuolella

Komea häkkinaapuri

Seisoin lähes koko päivän, joten jalat kiittivät päivän jälkeen ja posket oli ihan puutuneena kotiinpäästyä, mutta päivä oli aivan mahtava! Kiitos järjestäjille, osallistujille ja yleisölle upeasta päivästä! ♥

Päivän loppupuolta: curliliittouma nurkassa

Esittelynäyttelyyn valmistautumista

Ylihuomenna vietetään oikein kissamainen päivä Kemin kulttuurikeskuksessa. Ei jännitä, vielä, ihme kyllä. Viime vuonna kun käytiin Helsingin näyttelyssä, meidän ekassa näyttelyssä osallistumisen osalta, jännitin sitä tosi paljon. En ole koskaan edes käynyt esittelynäyttelyssä, mutta toisaalta se on rennompi tapahtuma kuin varsinaiset näyttelyt ja näyttelyssä olen käynyt, niin sitä osaa nyt olla rennommin kun tietää suurinpiirtein mitä siellä tapahtuu, miten tulee olla ja miten kissa reagoi. Tosin, nythän minulla on mukana 2 kissaa, joten todennäköisesti menee vielä paremmin kun Raku saa turvaa Norasta.

Tänään pesin kisut. Sitä jännitin tosi paljon, sillä Raku rimpuilee pesussa ja Noran turkki on työläs, ellei käytä suihkua. Kesällä pesin Noran harjoittelun vuoksi ja kokemuksesta oppineena päätin nyt käyttää suihkua, tosin sen käyttö jännitti kun vasenkätisyys tuo mukanaan omia haasteita.

Tämänkertainen pesu meni tosi hyvin! Uskalsin käyttää suihkua jo heti alun vesipesun kanssa ja Nora oli tosi kiltisti, kuten kesälläkin. Jopa katseli suihkua kiinnostuneena ja piti varoa kaulaa pestessä, ettei vahingossa suihkuta naamaa kun tytön pää kääntyili suihkun mukana. Suihkun avulla koko pesu oli supernopeaa ohi. En ottanut aikaa, mutta max. tunnissa oltiin valmiita. Pesun jälkeen Nora oli paljon rennompi kuin viimeksi, tuntui jopa viihtyvän kuivattavana ja kuivauksen jälkeen kun otin sen syliin, se oli paljon rennommin siinäkin eikä pyristelyt tai tärissyt. Harjasin enimmät irtokarvat pois.

Nora kuivattavana

Oma kuivaus

Olin ajatellut pestä Rakun vasta illemmalla, mutta koska Noran pesu meni niin hyvin, päätin pestä poitsun samalla kertaa kun kerta kaikki oli pesua varten valmiina. Poika ei ollut yhtä helppo pestävä, se rimpuili kuten viime vuonnakin. Oli tarkoitus leikata kisujen kynnet ennen pesua, mutta unohdin. Rakulla tarttui pyristelyn aikana yksi kynsi saunatakkiini ja alkoi vuotaa verta... Raku päästi sisäisen jellonansa valloilleen pesun aikana ja karjahteli mahtipontisesti, Kuten viime kerralla, se koitti paeta kiipeämällä olkapään yli. Pari kertaa hain sen lattialta, sitten se huomasi, ettei pääse tilannetta pakoon ja hyväksyi kohtalonsa. Loppupesu meni helposti kun kisu makasi lavuaarissa rentona. Pesuun meni max. puoli tuntia.

"Mitä sulle tapahtu?"

Turkki pesun jälkeen

Turkki pesun jälkeen, ei vielä täysin kuiva

Aloitin myös pakkaamisen. Mukaan tulee aika paljon tavaraa näin pienellekin reissulle.

• rekisterikirjat
• verhot häkkiin
• katto häkkiin
• pohja häkkiin
• lukko häkin oveen
• matkahiekkalaatikko
• hiekkaa
• pakastepussi
• retkituolit (minulle ja äidille)
• ruokaa (100 g Feline Porta tonnikala & rapu)
• pahvilautanen
• vesikuppi
• vettä
• leluja
• peti
• esittelytaulut
• kamera
• evästä
• harja
• talouspaperia

Leikkaan huomenna kisujen kynnet, puhdistan korvat ja lataan kameran akun. Laitoin eilen uuden lisäsalaman tilaukseen, toivottavasti ehtii tulla huomenna! Tänään toivottavasti lähtee tulemaan. Olen saanut jo lähetystunnuksen, mutta paketti ei ole vielä saapunut postille kuljetettavaksi.... Voi kunpa ehtisi!

Näyttelyyn otettiin kotikissojakin mukaan, joten paikalle tulee myös äitini kotikissat Tuisku ja Elmo! :)

Tervetuloa!

Tigerino-kissanhiekka kokeilussa

Zoopluslähetys saapui tänään. Joukossa oli Noran ruokien lisäksi joululahjat kisuille sekä uudenlaista hiekkaa. Tigerinosta olen kuullut hyvää pitkin nettiä, mutta meillä on ollut vakihiekkana Compact Care enkä ole kokenut tarvetta vaihtaa tai edes testata muita. Erityisesti nyt kun koostumus on uudistunut ja se on entistäkin parempi (pölyää vähemmän) eikä hinta ole muuttunut miksikään.

Uusia tuttavuuksia

Tilasin kissoille joululahjaksi uuden hiekkalaatikon, sillä meillä on vain 2/3 hiekkalaatikoista aktiivisessa käytössä. Kahta isoa käyttävät kaikki, suosituin on vessan nurkkahiekkis, ja vain Haiku käyttää pienintä laatikkoa ja vain silloin tällöin, ehkä kerran viikossa, jos sitäkään. Meidän toinen pienehkö laatikko meni keväällä lahjoituksena esylle (ja oli mahtavaa bongata se taustalta yhdessä esykuvista, kiva, että sille oli käyttöä! Nykyinenkin pieni menee lahjoituksena kunhan tuo uusi otetaan sitten jouluna käyttöön). Uskon käyttämättömyyden syyn olevan siinä, että kaksi muuta laatikkoa ovat isompia ja täten mukavampia käyttää. Halusin kisuille kolmannen ison hiekkiksen ja ajattelin kerrankin tilata vessan netistä. Tilaamani vessa kuulosti tosi kivalta, on n. 10 cm pidempi ja n. 5 cm leveämpi kuin nykyinen. Jännittää mitä kisut sitten sanovat kun saavat sen käyttöönsä!

Koska ostin laatikon, ajattelin ostaa kerrankin testiin myös hiekkaa. Tigerino on halvempaa kuin Compact Care, ainakin 2 säkin tarjouksessaan (1 €/kg). Käytän hyödyksi niin usein kuin pystyn Compact Caren paljousalennuksia, yleensä 4 säkin tarjousta (kilohinta tuolloin 1,07 €).

Meillä olikin hiekka jo loppumaisillaan, joten sekoitin heti Tigerinoa CC'n joukkoon. Noraa kiinnosti ja kissoille tyypilliseen tapaan puhdas hiekka piti heti merkata, tosin pisu tuli CC'n puolelle... Nämä eivät muutenkaan ole merkkitarkkoja, joten Tigerino kelpuutetaan taatusti. Tehosta on vaikea sanoa kun se toimii yhdessä CC'n kanssa, mutta uuteen vessaan on tarkoitus laittaa pelkästään Tigerinoa. Vaikka Tigerino toimisikin hyvin, tullaan kuitenkin jatkossakin käyttämään CC'tä. Eiköhän silloin tällöin oteta Tigerinoakin, varsinkin jos noin hyvä tarjous tulee vielä vastaan.

Kävipä tuuri, että pesin eilen laatikon! Värieroa Tigerino (vasemmalla) - CC (oikealla)

Uusi hiekka pitää heti merkata

Huiskakurkistusleikki

Tämä leikki on Rakun yksi suosikeista ja Norakin rakastaa tätä. Haikukin, mutta se harvemmin tulee curlien tielle. Yleensä curlit leikkivät yhdessä sovussa, mutta tällä kertaa Nora valtasi koko leikkitilan ja Raku ryhtyi leikkiin vasta kun Nora oli siirtynyt kauemmas.

Kutsuin leikkiä ennen myyräleikiksi, mutta huiskakurkistusleikki kuulostaa paremmalta. Leikitäänkö tätä muissakin kisutalouksissa?

Painikaveri

Nora pääsi todistamaan hämmentävää tilannetta kolmisen viikkoa sitten (oli tarkoitus laittaa tämä jo silloin tänne, mitä täällä tapahtuu? Mihin aika katoaa?). Vaikka Haiku on yhä välillä ärhentelevä Rakulle, hyviä hetkiä löytyy kuitenkin useammin kuin huonoja. Nora taasen ei niinkään välitä ihan näin herkistä hetkistä, vaikka välillä kisukavereita nenutellaankin.

Nora: "Mitä tuo tekee?"

Puspus, Nora: "WTF?"

Suureksi ilokseni olen huomannut, että Noran ja Rakun kuukausia kestänyt pesu- ja painipaussi on tulossa viimein päätökseensä! En ole varma milloin paussi alkoi ja miksi tarkalleen (epäilen, että Rakun niskaotteilla oli osansa pelissä, mutta positiivisella vahvistamisella päästiin käytöksestä eroon. Rakulla oli siis tapana ottaa Noraa niskasta kiinni taisteluhuudon kera silloin kun Nora leikki esim. huiskalla), mutta pesut tulivat takaisin kesän aikana (ja voi sitä mamin syämmen pakahtumista kun näin pesun ekan kerran! Kamera tietty aina väärässä huoneessa). Aluksi silloin tällöin pesuina ruokaa odotellessa ja siitä vähän tiheämmin, yhä kuitenkin vain ruoka-aikaan. Painit taisivat tulla takaisin vasta tässä asunnossa eli syyskuun lopulla aikaisintaan. Pitäisi merkitä tämmöiset tärkeät asiat heti muistiin ennen kuin ne unohtuu. Painia on nykyään päivittäin, mutta toistaiseksi se ajoittuu aina ruoka-ajoille ennen ruokailua.

Nyt kun curlit taas painivat keskenään, Raku saa vähän kestävämmän painivastuksen. Haiku on välillä drama queen ja huutaa pelin poikki jo parin sekunnin päästä kun taas Noran kanssa painit on yleensä ainakin minuutin. Ja vastusta Nora tosiaan antaakin, yleensä se on Raku, joka on maassa litistettävänä! :D Nimimerkillä Nora 3,5 kg ja Raku 4,5 kg.

"Taisteluun!"

"Hjälp!"

"Olen tehnyt ison virheen..."

Hetkellisesti voitolla