Pikkupedot: Lismujen kuulumiset/Maailman liskopäivä

Saimme julkaisutoiveena kertoilla liskokansalaisten kuulumiset. Olin ajatellut kertoa ne minun ja ensimmäisen liskoni vuosipäivänä 8.8., mutta koska en ehtinyt siihen, niin kertoillaan kuulumiset näin Maailman liskopäivänä.

16-vuotias leopardigekko Täpy

8.8. vietimme Täpyn kanssa vuosipäivää. Yhteistä matkaa on kuljettu jo 13 vuotta. ♥ Vuodet ei näy Täpyssä lainkaan, "pappa" on yhä virkeä ja utelias oma itsensä. Leopardigekkojen odotettu elinikä on 15-20 vuotta, mutta yli 20-vuotiaatkaan ei taida olla harvinaisia. Uskon ja toivon, että Täpykin jaksaa olla meidän ilona vielä usean vuoden.

Leopardigekkojen saalistustapana on napata saalis suuhunsa salamannopealla iskulla. Täpy osaa kuitenkin ottaa nätisti ja varoo sormea. Tytöt (Shanti ja Dania) sen sijaan näkevät sormen saaliina ja ne saavat ruokansa pinseteistä.

Toinen joukon vanhus, kääpiöparta-agama Mia 8 v, taasen ei ole säilyttänyt nuorekkuuttaan. Kääpiöparta-agamien odotettu elinikä on 6-10 vuotta (toinen kääppärini Ava menehtyi vajaa 6-vuotiaana) ja Mia on ottanut tämän vuoden rauhallisesti. Se meni viime vuonna aikaisin talvilevolle ja nukkui pitkään helteiden alkamiseen saakka. Talvilevon päätyttyäkään Mia ei ole jaksanut riehua tuttuun tapaansa päivät pitkät, vaan viettää aktiivista eloa korkeintaan muutaman tunnin päivässä ja loppuajan makoilee viileässä päässä (terraariossa on ns. viileä ja lämmin pääty, jotta lisko saa valita missä lämpötilassa haluaa olla). Ruoka maistuu kuitenkin erinomaisesti.

Vanhuksille suosin ruokana mahdollisimman hyvinsulavia ja vähäkitiinisiä jauhomatoja, mm. ns. alieneita eli jauhomatojen kotelomuotoja (kuvassa) sekä vasta nahkansa luoneita valkoisia jauhomatoja ja jauhopukkeja

6-vuotiaista leoskitytöistä Shantille ei kuulu mitään tavallisesta poikkeavaa, tytön elämä pyörii nukkumisen, ihmettelyn ja syömisen ympärillä, mutta Dania on harmillisesti toistanut viime vuonna ensimmäistä kertaa tulleen valekantamisen. Liskot voivat munia tyhjiä munia ilman koiraan kanssa oloa, mikä on yhtälailla paljon voimia vievää kuin normaali kantokin ja harmillisesti joillakin liskoilla hormonit heittävät niinkin pahasti, että menehtyvät jatkuvan (tyhjien) munien munimisen seurauksena.

Shanti

Dania tuli viime vuoden alussa ensimmäistä kertaa valekantavaksi ja oli sen seurauksena useamman kuukauden vilkas, mutta ruokahaluton. Onneksi hännän vararavintovarasto oli turvana eikä tyttö laihtunut liikaa, muuta kuin hännästä. Usean kuukauden jälkeen Dania alkoi viimein munimaan heinäkuussa, mutta normaalin usean munan sijaan ulos tulikin yksi jättimuna. Muna oli niin iso, että ihmettelin miten se ei ollut repinyt tietään ulos. Dania oli kuitenkin munimisen jälkeen hetken oma itsensä ja ruoka maistui, kunnes kauhukuvani uusiutui ja Dania tuli jälleen valekantavaksi ja muni syyskuussa taas jättimunan. Taisi olla jälkimmäisen kannon aikana kun tyttö pissi munan valkuaisen pienissä osissa ajan myötä ulos ja varsinaisessa muninnassa ulos tuli pelkkä keltuainen.

Toivoin kovasti, että munimiskokemukset olisivat jääneet tuohon, mutta suureksi harmikseni tänä keväällä Dania tuli jälleen valekantavaksi: masu paisui, ruokahalu katosi ja molempien tyttöjen käytös muuttui: pomotteleva Shanti alkoi väistämään itsevarmaksi muuttunutta Daniaa. Valekannon alkamisesta on kulunut jo useampi kuukausi, mutta munaa tai siihen liittyvää ei ole tullut ulos ja Danian ruokahalu on palannut. Tilanne on tarkkailussa.