Lahja Naukulasta

Nora sai yllätyslahjan Mamma N:ltä syntymäpäivänsä kunniaksi. Paketti oli kiltisti odottamassa aukaisua välioven takana kun saavuin töistä viime perjantaina. 

"Kaappi vai mystinen tavara lattialla, kaappi vai mystinen tavara lattialla, kaappi vai..." Rakun on aina pakko päästä kaappiin kun avaan sitä vähäänkään.

"MINÄ näin tämän ensin!"

"Ja pysykin poissa."

N: "Mitä täällä riehutaan?" "R: "Se tippui itsekseen!"

H: *hiips*

"Miten täältä pääsee pois?!"

Pakettipussin sisältä löytyi toinen pussi eikä mikä tahansa pussi, vaan designpussi, joka kuulemma mahduttaa hyvin 6 kg kissankin! Naukulassa tällaista on testattu jo kesäkuussa ja pussi näytti juuri etenkin Rakun mieleen olevalta puuhapaikalta. Olen todella otettu, että Mamma N muisti kommenttimme ja halusi lähettää kisuille tällaisen peuhattavaksi. Mukana tuli suloinen ja osuva kortti.

"Onko tää meidän uusi penkki? On ainakin kivaa näkösuojaa!"

"Mami paketit on kivoja, mutta jos ruokaa ei ala näkymään just nyt niin syön tän pussin."

Toiselta puolelta pussia löytyi vähän tutumpaa kieltä.

R: "Tää on mun, eti oma!"

"Juu kyllähän täällä pönöttää."

Monikäyttöinen pussi kelpaa myös tallaamiseen.

"Tässä on hyvä."

Kisut ovat ottaneet pussin vastaan odotetulla innolla. Pussi on lattialla vain ollessani kotona ja hereillä, yöksi laitan pussin kaappiin, ettei tarvitse herätä rapinoihin. Laitan pussin aina avoimena esille, mutta aika pian siitä se tallotaan ja käytetään petinä avoimena. Etenkin Haiku tykkää tästä käyttötavasta. Se ei ole oikein uskaltautunut sisään, sillä sisäänkäynti on yksisuuntainen eikä pussista näe taakse eikä sivuille. Pussiin jää helposti nalkkiin. Haikun haluttomuus käyttää pussia oikein ei ole turha, sillä Raku innostuu, jos kisukaveri rapistelee pussin sisällä. Helpompi vahtia ympäristöä ja silti nauttia pussista makaamalla sen päällä.

Hai testasi kuitenkin pikaisesti. Puhelinkuva, kuten alemmatkin.

"Mitä ahdustavaa tässä muka on? Höpö Haiku."

"Hmmm..."

*kaivamista*

Kiitos vielä kerran Mamma N! ♥