The Dragonfly

Näyttelyvuosi 2019 avautui tänään Hämeenlinnassa. Sen kunniaksi haluan esitellä syyskuussa Askolan näyttelystä ostamani superlelun: Dragonflyn! Tai, kuten ansaitummin: THE Dragonflyn! Tästä lelusta olin haaveillut jo vuosia ja nyt viimein saimme sen meille! Se on maineensa ansainnut, hinta oli 15 € ja se on kestänyt kolhuitta rajua leikkiä jo 4 kk ajan lähinnä innokkaan somppupennun omimana, mutta viime aikoina Haikukin on rohkaistunut leikkeihin. 

Laatu on aivan toista kuin aiemmin ostamamme ”feikki” Dragonflyssä, joka oli hinnaltaan 10 € ja hajosi palasiksi alle 10 minuutissa...

Täältä meiltä pohjoisesta ei saa näyttelyistäkään näitä aitoja alkuperäisiä, mutta ainakin etelän näyttelyissä näitä on ilmeisesti hyvin saatavilla. Käydessänne kissanäyttelyssä missä roolissa tahansa, niin kannattaa pitää simmut auki näiden osalta!

Rauhassa, tarkkana...

Kaksin helpompi saada kiinni!

Korennon siivet pitää erityisen houkuttelevaa ääntä kovassa vauhdissa ja tärinässä

Aitousmerkki

The Dragonfly, arvosana 10/10

Tiistaichillailua

Nora on ottanut uudeksi suosikkipäikkäripaikakseen keittiön pöydän. Koda liittyy välillä seuraan naapurustokyylän muodossa.

Eilen Koda asettuikin Noraa vasten naapurustotarkkailun päätteeksi. Nora hyväksyi asian ilman minkäänlaisia mutinoita ja kaksikko makasi selät vastakkain pitkän aikaa. Sen jälkeen Koda jatkoi vielä hetken liikenteen tarkkailua.

8 kk Koda on jo 4,3 kg iso

Ikkunat ja parvekkeen ovi vetävät, mikä saa patterit hehkumaan kuumuuttaan. Siinä missä Nora on "valloittanut" keittiön laudan, olohuoneen ikkunalauta on ollut Haikun ja Kodan suosiossa (tismalleen sama kohta vieläpä, vaikka makoilutilaa on yli 2,5 m verran valittavana. Tämä kaksikko ei ole koskaan paikalla samaan aikaan.). Ilmeisesti ikkunan ja patterin tuoma kylmä-kuuma -asettelu on erityisen mukava. Tytöt myös monesti makaavat viileällä lattialla selkä patteria vasten.

Paniikki ennen ruokailuja

Meillä on kissoilla omat vakiintuneet ruokailupaikkansa sopivan välimatkan päässä toisistaan. Kodallekin oli jo etukäteen päätetty poitsun lautasen sijainti ennen kuin saimme pojan kotiin.

Kuitenkin kun valmistelen kissojen ateriat lautasille, ne ovat vierekkäin samalla alustalla ennen kuin jaan ne omille paikoilleen. Kodan tultua tästä koitui Noralle ongelma ja se alkoi stressaamaan todella paljon muuttuen todella levottomaksi.

Koska mikään muu ei ollut muuttunut kuin lisääntynyt lautas- ja kissamäärä, ajattelin ensin käytöstä muutoksen tuomaksi hetkelliseksi seuraamukseksi ennen tilanteeseen sopeutumista, mutta kun Noran paniikki - pakonomainen edestakaisin juokseminen omaa lautasta odottaessa jakohetkellä - ei ottanut rauhoittuakseen ajan saatossa ja toistui joka aterialla, oli aika ryhtyä pohtimaan käytöksen tarkempaa syytä sen kitkemiseksi. Etenkin kun mukaan tuli myös Noralle tyypitön ruokien varastelu omalta ja harmillisesti myös toisten lautasilta (valvonnasta huolimatta, tyttö on nopea), mikä tottakai johti kutiseviin korviin. Ja sanomattakin selvää, ettei moinen paniikkijuoksentelustressi tee hyvää hyvinvoinnille.

Aterioiden valmistelua alkuperäisellä asetelmalla, jossa Noran lautanen on erillään muista.

Kokeilin ensin pitää Noraa kauempana aterioidenlaittopaikalta, sitten vuorostaan Kodaa. Kumpikaan ei auttanut. Ei auttanut myöskään Kodan ja Noran lautasten paikkojen vaihto keskenään Noralle paremman ruokarauhan turvaamiseksi. Koda tajusi oman vaihtuneen paikkansa heti, mutta Nora meni ihan lukkoon eikä suostunut menemään Kodan paikalle, vaikka siinä oli sen lautanen ja yksilöity ruoka. Vaihto olisi varmasti onnistunut hitaamalla siirtymisellä, mutta luovuin kokeilusta.

Kodalla on tapana tulla jalkojen väliin odottamaan.

Kärsivällistä porukkaa.

Aterioidenlaitossa minulla oli tapana pitää Noran lautasta Noran omalla paikalla, ettei muiden ruuista vahingossa räisky nesteitä tytön lautaselle. Aloin pohtimaan, josko Noraa ahdistaa se, että sen lautanen on kauempana minusta ja täten kokee, että oman ruuan suojelu on enemmän sen omalla vastuulla. Tätä teoriaa tuki se, että laitettuani ruuan Noran lautaselle se aloitti varasteluyritykset saman tien, vaikken päästänytkään Kodaa Noran lautasen lähelle.

Kokeilin siirtää Noran lautasen muiden joukkoon jalkojeni juureen ja tämä ratkaisi ongelman. Noralla loppui omalta lautaselta varasteluyritykset (koska lautanen oli ulottumattomissa) sekä paniikkijuoksentelut. Lisäksi Nora selvästi tykkää kun sanon nykyään "Noralle" antaessani tytölle sen lautasen. Vähän spesiaalikohtelua prinsessalle. 

Noran hyväksymä järjestely, jossa kaikki lautaset on nipussa -pois Noran ulottumattomista

Muiden lautasilta varasteluyrityksiä vähensi kun pitkän tauon jälkeen Noran päivän liha-ateria muuttui poronjauhelihasta poronsydämeen.Tyttö sai sallittua pureskeltavaa.

Bon appétit!

Valtakunnassa on taas stressittömät ruokailuhetket. Kuvat on otettu joulukuun puolivälissä, jolloin tilanne oltiin jo saatu ratkaistua.

Sijoittuminen POROKin Vuoden Kissa 2018 -kisassa

Kotiyhdistyksemme Pohjoisen Rotukissayhdistyksen, POROKin, Vuoden Kissa 2018 -kisan tulokset on julkistettu ja wau, kaksikko sijoittui omissaan sarjoissaan pronssille!

Nora oli 3. paras kastraattinaaras!!

Koda oli 3. paras urospentu!!

Niin se harrastus imaisi mukaansa entistä syvemmin ja viime vuosi oli kotihiiri-minälleni melkoista muutoksen aikaa, sillä kissajuttujen ansiosta tuli matkusteltua enemmän kuin minään muuna vuonna tähän asti. Vuosi sisälsi yhteensä 6 upeaa näyttelyviikonloppua ja Kodan tuloon liittyen 2 pääkaupunkiseudun reissua (n. 700 km/suunta).

Noran vuoteen kuului 9 näyttelyä, joissa tyttö oli 4 x NOM (Tuomarin Paras) ja valmistui toiseksi korkeimpaan titteliin. Kodan vuoteen kuului 2 näyttelyä, joissa hävisi EX-kilpailussa kilpakumppanille, mutta tulokset riittivät silti sijoittumiseen!

"Kauan tässä pitää vielä olla?"

"Jos herkku ei tule miun luo, mie tulen herkun luo!"

Tänä vuonna oli tarkoitus käydä molempien kanssa vain meidän lähinäyttelyissä eli 3 näyttelyviikonloppua alkaen POROKin heinäkuun näyttelystä, mutta niin vain me nyt sitten Kodan kanssa osallistutaankin jo maaliskuiseen POH-KISin (Pohjanmaan Rotukissayhdistys) näyttelyyn Kokkolassa! Näyttely on tuplanäyttely eli se sisältää 2 näyttelyä/1 pv. Lauantaina on kategoriat 2,3 ja kotikissat ja sunnuntaina kategoriat 1 ja 4. 

Toivottavasti nähdään Kokkolassa su 10.3.! Se on myös Kodan ensimmäinen ja viimeinen osallistuminen junioriluokassa, sillä poitsu on tuolloin viikkoa vajaa 10 kk, jonka jälkeen siirrytään aikuisiin. 

Olen kuulunut POH-KISiin siitä lähtien, kun Rakun kasvattaja lisäsi meidät sinne vuonna 2012, joten kiva päästä nyt kokemaan POH-KISinkin näyttely!

PS. Minun pieni Nora-orava saa tämän vuoden syksystä lähtien osallistua myös veteraaniluokkaan saavuttaessaan elokuussa 7 vuoden iän. Apuva.

"Saanko miekin herkkuja jooooooo?"

Oma mökki, oma rauha

Meillä joulun alla vietetyistä pikkujouluista seurasi iloa kisuillekin (runsaiden rapsujen lisäksi) kun yhden lahjan laatikosta sai aseteltua näppärän mökkipedin. Olin jo ajatellut meidän lattiatilan olevan täynnä näiden osalta, mutta niin vain mökki löysi paikkansa olohuoneesta ja etenkin Raku, mutta myös Haiku, on hyödyntänyt mökin rauhaa aktiivisesti.

Ei oman mökin voittanutta

Sinne ei pikkuveljet tule häiritsemään

Ja tilaa on juuri sopivasti

Ja bonuksena

Leikkikenttä on heti etupihalla!

Kuka pelkää letkuhirviötä?

"En minä!" - Koda

Iso pikkupoika

Eloisa, puhelias ja huonojarruinen kettuorava Koda on kasvanut hurjaa vauhtia. Niinkin hurjaa, että Koda saavutti 4 kg painon jo nyt 7 kk ikäisenä! Rakusta löysin tiedon, että jellona oli 4,1 kg 9 kk ikäisenä.

Kodan kasvu on ollut tasainen (n. 100 g/vk), kokien ainoastaan parin viikon ajan notkahduksen joulukuussa kun Koda päätti, ettei enää halua syödä aamupalaksi 100 g edestä broilerinsydäntä ja napsi lautaselta vain 40-60 g jättäen jäljellejääneet sydämet syömättä myös päivän myöhemmillä aterioilla. Ajattelin poitsun laskeneen itsekseen tarvitsemaansa ruokamäärää enkä tarjonnut tilalta maittavampaa ruokaa mikä johti siihen, että poitsu alkoi laihtua. Tämä korjattiin pikaisesti. Ruokaa kuluu yhä ainakin 200 g/pv, kuten nuorempanakin.

"Leikitään!"

Innokas koiranpentu!

"Hop!"

"Tänne se!"

Välillä Kodaa katsoessa on vaikea muistaa, ettei poitsu ole jo vuoden ikäinen. Hän on ollut meillä nyt 4 kuukautta!

Söpö nenu

Tässä kuvassa vertailuna Koda 3 kk ja 7 kk:

Tätä tahtia poitsusta tulee melkoinen jättiläinen!

Herkutellen uuteen vuoteen

Ja Kodan ensimmäinen hiiri!

Vuosi 2018 hurahti ohitse nopsaan, kuten edeltäjänsäkin. Viime vuosi oli minulle erittäin hyvä kissavuosi näyttelyineen, uusine kavereineen ja eritoten somppu-unelman toteutumisena. Kissojen näkökulmasta vuosi päättyi kivasti, koska olen viettänyt joulukuun alusta asti laatuaikaa kissujen kanssa kotona. Kuinka kauan vielä - siihen en osaa minäkään vastata, mutta toivottavasti en kovin pitkään, koska töi-hommelit on ihmisille varsin oleellisia asioita, niin mielellään kuin sitä kissujen kanssa kotona olisikin.

Viime vuonna jätin kesken perinteisiini kuuluneen ostokulujen kirjaamisen, johon kuuluu myös kissojen ruokakulujen seuraaminen. Ostokulujen kirjaus on näppärä tapa hillitä heräteostoksia ja myös antaa näyttöä sekä hallintaa mistä voi karsia, jos jostain syystä joskus rahatilanteessa tulee tiukempi hetki. Ehkä aloitan kirjanpidon taas, koska rahatilanne tiukkenee työttömänä huomattavasti.

Eläinlääkärikulujen suhteen viime vuosi oli tähänastisista suurin: 1181,40 € meni eläinlääkäriasemille, josta 150 € oli Kodan perusterveydenhuollolliset menot (3. rokotus ja leikkaus) ja n. 760 € Rakun FORL-kuluja röngteneineen, hampaidenpoistoineen ja -putsauksineen. Loput on tyttöjen hammasputsauskuluja.

Halusin aloittaa alkaneen vuoden mahdollisimman hyvin ja täten aaton kahden herkkuhetken lisäksi kisut saivat iltapalaksi (/yöpalaksi, koska elettiin jo tätä päivää) lempiruokiaan ilman lisäravinteita "haittaamassa makua". Haiku sai harvinaista herkkuaan eli märkäruokaa (Kodalle syyskuussa ostettu matkaruoka), Raku suosikkiaan broilerin paistisuikaletta, Nora piiiitkästä aikaa hiiren ja Kodakin pääsi maistamaan ensimmäistä hiirtään - poikaskoossa. Hiiret ostin jo ennen Kodan tuloa, mutta en ole saanut kunnollista tilaisuutta (saati muistamista) testaukselle aiemmin.

Haikulle ja Rakulle nannaa, Koda kovasti haluaisi Rakun nannan mielellään hetinyt

Noran nanna ja Kodalle maistiaisia ennen varsinaista ruokaa (sama kuin Rakulle + broilerin paistileike)

"Nää tuoksuu tosi hyviltä, mums!"

"Älkääkä yrittäkö apajille kamut, nää on mun vaikka yks onki pois lautaselta!"

Nora oli syönyt oman hiirensä jo aikaa sitten ennen kuin Koda sai viimeisteltyä omansa.

Herkkuateriat selvästi kannatti, sillä menin nukkumaan jopa kolmen kissan kanssa: Koda oli perinteisellä paikallaan jalkaa vasten peiton päällä, Nora kehräsi kainalossa ja Haiku asettui peiton viereen leivottuaan ensin hartaasti pehmonallea.