Patti

Eilen meillä kävi vahinko. Leikitin Noraa kiipeilypuussa ja tyttö onnistui pyörimään itsensä alas n. 1,5 m korkeudesta. En ehtinyt kokonaan estää tippumista, mutta sain hidastettua vauhtia. Tyttö tippui paljaalle lattialle, selkä/kylki edellä. Nora itse ei ollut säikähdystä lukuunottamatta moksiskaan tapahtuneesta ja antoi tutkia kropan kiltisti. Leikkikin maistui vielä jonkin aikaa.

N. tunti tapahtuneesta tyttö hyppäsi syliini istuessani tietokoneen äärellä. Silittäessäni Noraa huomasin sen vasempaan kylkeen, lähelle selkää, ihon alle ilmestyneen silikonimaisen peukalonpään kokoisen patin. Patti liikkui ihon mukana eikä tyttö ollut moksiskaan patin pyörittelystä. 

Kyseessä oli varsin selkeä syy-seuraus -suhde, mutta google alkoi sauhuamaan välittömästi. Ihan positiivista, että kerrankin ensimmäinen ehdotus ei ollut kasvain. Kasvain on yleensä syvemmällä kiinni, ihossa kiinnioleva patti viittaa enemmän harmittomaan rasvapattiin. Rasvapatti saattaa häipyä itsestään muutamassa vuodessa ja niille on ominaista, että ilmestyvät yhtäkkiä.

"Mami, rauhotu ja kato mun pöksyjä."

Ajattelin seurata pattia, josko se häipyisi itsestään parissa viikossa. Tänään patti tuntui ehkä pienemmältä kuin eilen, mutten mene vannomaan. Iso se silti oli yhä ja koska olen menossa äitini kanssa käyttämään hänen kisuaan Tuiskua maanantaina luottolääkärillämme, päätin soittaa asemalle ja kysyä heidän mielipidettään.

Asemalla epäiltiin samaa kuin minäkin alunperin eli mustelmaa. Koska tyttö on muuten normaali oma itsensä kaikin puolin, ei asiaan pitäisi liittyä mitään kummempaa ja patin pitäisi hävitä viikossa tai kahdessa. Tarvittaessa/halutessa voin ottaa Noran maanantaina mukaan, jos patti ei ole alkanut pienentymään.

"Hys, mie vaanin."

On myös mahdollista, että kyseessä on rabiesrokotuksesta seurannut patti, joka vain sattui kohoamaan tuohon aikaan. Rokotuspatinkin pitäisi häipyä 1-3 viikossa. Mami voinee huokaista helpotuksesta.

Susi sudenkorento

Kävin keskiviikkona ostamassa Ruotsin puolelta Noralle lisää boinks-leluja ja samalla huomasin valikoimiin tulleen uuden lelun, sudenkorennon. Blogeissa on vuosien varrella kovasti hehkutettu Cat Dancerin tapaista sudenkorentolelua, mitä on ollut saatavilla etelä-Suomen näyttelyissä ja on niitä jopa Amerikasta astikin tilattu. Nykyään korentoja on ostettavissa ainakin parin kissayhdistyksen verkkokaupasta. 

Siitä on pitkä aika kun Dragonfly on sattunut viimeksi vastaan kuvissa, joten en enää muistanut lelun yksityiskohtia ja pohdin, oliko kyseisen eläinkaupan versio juuri tämä kehuttu. Hinta ainakin täsmäsi, joten lelu lähti mukaan.

Nostaessani lelun näytille kisut pörräsivät innoissaan sen ympärillä ja etenkin Raku ja Haiku innostuivat lelusta kovasti.

Vaikka tuote lupaa laatua, se ei sitä ollut. Lelu kesti kisujen käsittelyssä alle 10 minuuttia ennen kuin siitä irtosi ensin häntä, sitten muovia siipien päältä (ei irronnut, mutta lähellä) ja lopulta koko korento irtosi rautalangasta. Pian siitä korento halkesi kahtia.

"Pysy kasassa!"

Rakun käsittelyssä irtosi häntä ja siipien muovi. Työnsin hännän takaisin ja Haiku hoiti lopun tuhoamisesta. 

Vaikka videolla asia naurattikin, niin lelu oli turhan kallis (n. 10 €) rikkoontuakseen noin nopeasti. Kisut kuitenkin rakastuivat leluun ja minua alkoi kiinnostamaan ostaa tuo toinen versio, jospa se olisi kestävämpi. Kokemuksia sen käyttöistä otetaan mieluusti vastaan!

Koiranpentu kylässä

Meillä kävi eilen erityinen vieras: ystäväni 9 vk ikäinen belgianpaimenkoiranpentu Runo (Eloisa Wicca). Edellisen kerran meillä on käynyt koiravieras vuoden 2015 alussa, jolloin toinen ystäväni kyläili meillä pari kertaa sekarotuisen pentunsa kanssa. Tuolloin ystävystymistä jarrutti pitkä vierailuväli ja kyläilyistä luovuttiin.

Koska kaikki hyötyvät sopuisasta yhteisolosta, päätimme tehdä tämän tutustumisen systemaattisesti tavoitteena, että Runo vierailisi meillä kerran viikossa siihen asti, kunnes kisut ovat hyväksyneet uuden ystävän. Pentu kasvaa nopeasti ja belgianpaimenkoira on etenkin kissan mittapuulla sen verran iso aikuisena, että helpompi ystävystyä kun kaikki ovat suurinpiirtein samaa kokoa. Runo on tosin jo nyt isompi kuin kisut.

Vierailu toisti samaa kaavaa kuin aiemmin Paulin kanssa. Haiku kipusi keittiökaapiston päälle mulkoilemaan murhaavasti, Nora katosi sängyn alle ja Raku TV-tason taakse. 

Runo ei ole koskaan tavannut kissoja, mutta otti uuden ympäristön hajuineen aivan loistavasti vastaan. Tyttö ei lähtenyt paikantamaan kissatuoksujen lähteitä ja oleskeli kanssamme keittiössä. Pian matkaväsymys otti vallan ja tyttö nukahti sikeästi. Iso osa vierailusta sujuikin nukkuen, mikä oli valtava apu tutustumisessa. 

Jälleen kerran Raku oli kisuista ainut, joka uskalsi tulla ihmettelemään outoa otusta.

Runo oli niin keskittynyt muihin asioihin, ettei lainkaan huomannut selän takana olevaa Rakua

Sikeä nukkuja, ei herännyt siihenkään kun Raku hyppäsi pöydältä äänekkäästi tömähtäen Runon viereen

Runon herättyä tehostimme ystävystymistä yhteisen namihetken avulla. Tässä vaiheessa Runo huomasi ensimmäisen kerran Rakun, joka oli laskeutunut lattiatasolle namien perässä. Runo ei kuitenkaan lähestynyt Rakua muuten kuin herkkujen avulla. Poitsu päästi tytön melkein iholle asti, mutta silmiin katsominen oli liikaa. Silloin piti sähistä kaveri kauemmas ja hienosti Runo oppi heti miten Rakun kanssa kannattaa toimia.

Näin lähelle sai tulla ilman protesteja, kunhan ei katsonut silmiin

Myöhemmin Raku ja Runo päätyivät oravanpyörään, jossa Raku joutui umpikujaan (olisi halunnut edetä keittiöstä olohuoneeseen, mutta tasot loppuivat kesken eikä lattialle siirtyminen ollut vaihtoehtona) ja murisi Runolle silmiinkatsomisesta. Runo taasen haukkui Rakulle murinasta. Raku kuitenkin räpytteli Runolle silmiään eli oikein luottavaisin mielin odotellaan seuraavaa tapaamiskertaa! Tilanne laukesi sillä, että vein Rakun olohuoneen kiipeilypuuhun eikä Runo lähtenyt seuraamaan.

Kaunokainen

Näyttelyn uusia ja vanhoja kisututtavuuksia

Matkustin Kempeleen näyttelyyn äitini kanssa. Äidilläni oli mukana molemmat kotikissansa, Tuisku ja Elmo. Kaksikko on käynyt kanssamme näyttelyissä ennenkin ja tälläkin kerralla Tuisku osallistui sekä perusarvosteluun että veteraaneihin. Elmo pysytteli ikänsä puolesta perusarvosteluissa.

Tuisku

Elmo

Lauantaina paikalla oli yhteensä 7 kotikissaa ja sunnuntaina 6. Lauantaina Tuisku oli voitti kotikissaurokset ja oli Best In Show Veteraani! Elmon sijoitus oli 3/4 uroksissa.

Oman vuoron odottelua

Tp-valinnoissa, vastakkain Tuomarin Paras Lyhytkarva Naaras ja Uros. Tällä kertaa voitto meni kauniille naaraalle.

Elmo arvosteluissa 

Sunnuntai olikin erilaisempi päivä kaksikolle. Tuisku oli jännittänyt hotelliyöpymistä sen verran, ettei ollut käynyt kakalla reissun aikana lainkaan, jonka vuoksi poika olikin äkäisellä päällä selän takaosaan koskiessa. Äidilleni poika oli kiltisti, mutta muille sähisi. Muut kohdat kropasta oli ok koskea.

Sunnuntaina meillä oli sattumalta sama tuomari eli sydämellinen Caroline Stoa. Tuiskun käytöksen vuoksi Elmo meni ensimmäistä kertaa Tuiskun ohitse sijoittuen toiseksi, kun taas Tuisku oli kolmas (neljästä).

Elmo nätisti luottoesittelijänsä kanssa. Esittelijä, äitini miehen tytär, oli näyttelyssä ensimmäistä kertaa assistentin (assistentin, eli assariharjoittelijan) roolissa ja sattumalta päätyi samalle tuomarille, joka arvosteli äitini kisut.

"MIU!"

Kiukuttaa

Sunnuntaina Tuisku oli Tuomarin Paras Veteraaniuros, mutta hävisi BIS:n kokeneelle naaraalle.

Veteraani-TP -valinnoissa. 1 naaras ja 2 urosta.

Kotikissat saavat aina ruusukkeen osallistumisestaan.

POROKissa on valmiiksi määrätyt häkkipaikat ja meidät oli sijoitettu aivan loistavasti! Pääsimme muun curliporukan kanssa yhteen ja äitini kotikissoineen oli sijoitettu meidän väliin. Saimme pidettyä porukan koossa ja vastapäisellä rivistöllä oli tammikuun näyttelyssä saatu uusi kisukaveri, norjalainen metsäkissa Kyösti.

Totuttuun tapaan paikalla oli loistava määrä curleja, joista enemmistö oli Dezzicat-perheen edustajia. Lähes kaikki curlit saivat molempina päivinä sertit ja molempina päivinä oli 2 curlia paneelissa asti. Lauantain toisesta curlista, GIP Siriuksen QuincyCurlista, en harmillisesti hoksannut ottaa kuvaa.

Siriuksen TianaCurl

Siriuksen VegaCurl

GIC Dezzicat's Feroce FieCurl, lauantaina BIV (värin paras) NOM (TP)

SC CharmingCurl Kimberli, ylemmän kisun ja alempana olevan Kikin emo

Dezzicat's.Jarana JazzCurl, hävisi sertin molempina päivinä veljelleen (alla)

Dezzicat's Jitterbug JediCurl, sunnuntaina BIV

Dezzicat's Kalamaika KikiCurl

IP&CH D.Incalzando IdirCurl, sunnuntaina NOM ja toiseksi paras siitosuros, ylemmän kolmen kisun isä

Sunnuntain paikallaollut IP Dezzicat's Improvvisato IndyCurl

 Dezzicat's sunnuntaina 2.kategorian paras kasvattaja, paljon onnea!

Curliporukan lisäksi oleskelin paljon abysomppupuolella, jossa somaleita oli jälleen saapunut edustamaan hurmaava huomionkipeä Norton eli IC Amajan Norton Norberto (takana oleva hai söi Nortonin norskikaveri Gabyn eikä kaunokaisesta tarttunut lainkaan kuvia kameraan).

Lisäksi paikalle oli saapunut paljon blogikavereita, oli todella ihana nähdä viimein livenä! Kissankujeita Viktor oli molempina päivinä NOM ja sunnuntaina voitti näyttävän Best In Show-pokaalin! 

Viktor

Blogiabyja oli edustamassa myös Kuin Kissa Kermakupilla Ruusu ja Ruusun tytär Jade oli myös mukana. Harmittaa kun en ehtinyt/muistanut napata kaksikosta kuvaa. Kaksikko majaili sturdissa ja Ruusun mami toimi assarihommissa. Juttelut tapahtuivat silloin kun olin jo jättänyt kameran pois, kuinkas muuten.

Tapasin Hanna Y:n ihanan sfinx-tyttö Kertun (Hobbitqueen's Yolanda). Kerttu oli ensimmäisessä näyttelyssään (paikalla vain la), muttei ollut moksiskaan näyttelyhälinästä!

Norskikaverimme IC WitSarin Kyösti

Etenkin lauantai oli melkoinen kävelypäivä kun kisukavereita oli eri tuomareilla eri aikoihin. Sunnuntai oli rauhallisempi, mutta askelia kertyi mukavasti silloinkin. Näyttelyissä on aivan mahtavaa kun pääsee ihailemaan upeita kisuja ja mahdollisesti jopa tutustumaan uusiin ihmisiin. Harmittaa kun ihmeteltävää riittää itsellekin niin paljon, ettei malta pysytellä Noran häkin luona kovin kauaa kerrallaan. Sunnuntaina kun myös vähän jalkojen pakottamana istuin Noran luona enemmän, yleisöä kävi mukavan tasaisesti juttelemassa. 

Passi ja rabiesrokotus

"Käydään näyttelyissä korkeintaan ensimmäiseen titteliin asti."

.......

"Okei, käydään metsästämässä korkeintaan seuraavaan titteliin tarvittavat kotimaan sertit, ei ole kiinnostusta lähteä ulkomaille."

....

Kävimme tänään hakemassa Noralle passin ja rabiesrokotuksen syksyistä Ruotsin näyttelyä varten! 

Prosessi olikin odotettua nopeampi, mutta näiden kanssa on näemmä hyvä olla ajoissa. 

Kyseessä on meidän ihka ensimmäinen ulkomaan näyttely, turistipuoli mukaanlukien. Ulkomaan näyttely onkin omanlaisensa maailma, joka on vaatinut paljon tutustumista heti ilmoittautumiskäytännöistä lähtien. Blogeista (mm. todella kattava juttu Tallinnan näyttelystä Just Kittying -blogissa) on saanut hyvää alustusta millaista on matkata kotosuomen ulkopuolelle, mutta Ruotsissa käytäntö on hieman eri.

Ulkomaille lähdettäessä tarvitaan lemmikille passi ja voimassaolevat rokotukset rabies mukaanlukien. HUOM! Keväästä lähtien Ruotsiin matkaava lemmikki on tullut myös ilmoittaa tulliin joko etukäteen verkossa tai paikanpäällä. Ilmoitus on maksuton.

Lemmikkipassi haetaan eläinlääkäristä ja sen saa heti mukaansa, mutta jos kisua ei ole aiemmin rokotettu rabiesta vastaan, niin tulee huomioida 3 vk varoaika rokotuksen voimaanastumiselle. Rokotukset kannattaa täten huolehtia hyvissä ajoin kuntoon. Meillä on rabiesrokotus voimassa 28.7. alkaen.

Ulkomaalaisten näyttelyiden lista löytyy Kissaliiton kattojärjestön Fifen sivuilta. Listalta valitaan haluttu maa ja sitten vain näyttelyitä selaamaan. Yllätyin, miten usein esimerkiksi Tallinassa järjestetään näyttelyitä. Meillä on paljon lyhyempi matka Ruotsiin, joten aloitamme sieltä, mutta valuuttaeron myötä olen alkanut kunnolla ymmärtämään Tallinnan suosiota muutenkin kuin sijaintinsa vuoksi.

Eri yhdistysten välillä on eroa mm. maksupolitiikassa, joten kutsukirje kannattaa lukea tarkoin. Esimerkiksi Tallinnassa osallistuminen maksetaan käteisellä paikan päällä, Ruotsissa Luleån näyttelyssä maksu suoritetaan etukäteen tilille. Koska Ruotsi käyttää eri valuuttaa, maksu tehdään verkkopankissa valuuttamaksuna, mistä pankki perii palvelumaksuja. Sekä maksava, että vastaanottava pankki veloittavat käsittelykuluja ja maksun yhteydessä voi valita maksaako vain oman pankin kulut vai myös toisenkin. Jos maksat vain oman pankin kulut, vastaanottava pankki ottaa palvelumaksun maksamastasi summasta eli se ei saavu vastaanottajan tilille täysimääräisenä. Maksoin oman osallistumiseni ottaen molempien pankkien kulut piikkiini (+ 28 €), mutta olen kuullut, ettei siitä ole tullut sanomista, vaikka maksaisikin vain oman pankin osuuden.

Maksun jälkeen kuittikopio liitetään näyttelyilmoittautumisen kaveriksi eteenpäin. Ulkomaalaisissa näyttelyissä ilmoittautuminen tapahtuu paperiversiona (lomake löytyy järjestävän yhdistyksen sivuilta ja Kissaliiton sivuilta löytyy täyttöohjeet), mikä on kuitenkin nykyään helppo täyttää kopioimalla tiedot suoraan Omakissasta. Kaikkien tietojen ollessa kohdallaan, lomake tulostetaan ja allekirjoitetaan, jonka jälkeen se ja kuittikopio lähetetään sähköpostitse oman rotukissayhdistyksen ulkomaan näyttelysihteerille, joka laittaa ilmoittautumisen eteenpäin järjestävälle yhdistykselle. Näyttelyilmoittautumista ei siis viedä loppuun asti itse. 

Luleån ilmoittautuminen avautui 1.7. eli 2,5 kk ennen näyttelyä ja jo ennen sitä lähimmän hotellin lemmikkihuoneet olivat jo varattuna. Minulla ei ole lainkaan tietoa miten nopeasti näyttelyt ja majoituspaikat täyttyvät, joten kiirehdimme asian kanssa. Päätimme olla molemmat päivät, jotta todennäköisemmin pääsemme osallistumaan tammikuiseen POROKin näyttelyyn uudessa hallissa, sillä onhan uusi halli aivan pakko päästä testaamaan.

Ennen matkaa pitää vielä selvittää pärjääkö Luleåssa korttimaksuilla vai pitääkö käydä vaihtamassa käteisvaluuttaa. Hurjaa, että seuraava näyttely on jo noin pian, mutta todella hauska reissu on taas luvassa!

PS. Tässä viikon aikana on ollut mielenkiintoista tutustua myös eri yhdistysten hintaeroihin. Minulla on kokemusta lähinnä vain POROKin näyttelyistä ja siellä ilmoittautumismaksuun kuuluu sekä näyttelyluettelo että ruusukkeet. Myös ns. aikaisen ilmoittautumisen tarjousta kahdelle päivälle löytyy. Luleån näyttelyssä luettelo tulee ostaa erikseen (n. 6 €/2 pv) eikä hintatarjouksia ollut. Kuulemma Suomen sisälläkin on eroa siinä kuuluuko luettelo tai edes jopa ruusukkeet ilmoittautumishintaan.

Viikonloppu Kempeleellä

Noran ensimmäiset näyttelyt ylemmässä luokassa on nyt ohitse ja voi mikä viikonloppu meillä olikaan! Tapasimme monia ihania kisukavereita, joista on tulossa kertomisia kuvineen tulevassa julkaisussa. Noran osalta viikonloppu meni yli odotusten! 

Lauantai

Lähdimme matkaan jo hieman ennen klo 6 aamulla, jotta ehdimme paikalle hyvissä ajoin. Nora oli tuomarinsa ensimmäinen arvosteltava, joten halusin varata aikaa kisun laittoon ja rentouttamiseen. Laittaessani Noraa koppaan se taisi aavistaa, että luvassa on taas kahdenkeskeistä aikaa, sillä kevyesti tuupattuani tytön koppaan se kääntyi rapsuteltavaksi ja odotti lähtöä kopassaan täysin tyynesti jopa silloin kun siirryin antamaan kotiinjäävälle kaksikolle aamupalan. Myös itse matka sujui totutun hiljaisesti, Nora miukui ainoastaan rappukäytävässä.

Näyttelypaikkakin oli Noralle jo tuttua juttua. Eläinlääkäritarkistukset suoritettiin pistokokein (rokotukset yms tarkistettiin ilmoittautumisen yhteydessä) ja laitoin vahingossa Noran tarkastuspöydälle äitini kisujen jälkeen luullen, että tarkistus on jokaiselle. Eläinlääkäri kommentoi tarkistuksen olevan hyvää näyttelytreeniä ja otti Noran ulos kopasta. Minua jännitti tuleva arvostelu jo aikalailla, mutta eläinlääkärin kommentti Noran mentyä takaisin koppaan "tämän turkki on kuin pumpulia, tarkistaisin mielelläni uudestaankin jos ei olisi kiire" sai kyllä mielen heti moninkerroin paremmaksi.

Tammikuun näyttelyssä sain mennä Noran kanssa odottamaan arvostelun alkamista jo hyvissä ajoin, jotta Nora ehtisi rentoutua ennen arvostelun alkamista. Häkissään Nora on todella huomionkipeä kehruukone, mutta häkin ulkopuolella etenkin ollessaan kaukana turvapaikastaan, Nora alkaa rimpuilemaan ja tärisemään. Rauhoittuminen vaatii jokusen minuutin, ennen kuin tyttö uskaltaa rentoutua. 

Menimme nytkin arvostelupöydän edustalle 15 minuuttia ennen arvostelujen alkamista. Lauantai oli juhlanäyttely, jossa pidettiin myös leikkimielinen Suomi 100 (siniset, valkoiset ja sinivalkoiset kissat) ja Kempele 150 (kilpikonna, punainen + niiden hopeamuunnokset) -kisat, joissa tuomarit saivat valita arvosteltavistaan parhaat ehdokkaat paneeliin. Juhlanäyttelyn kunniaksi pidettiin avajaisseremonia, joka myöhästytti arvostelujen alkamista n. 10 minuutilla, jonka jälkeen tuomarilla myös kesti hetken asettua valmiiksi. 

Odotimme arvostelujen alkamista puoli tuntia ja Nora oli koko tuon ajan rentona rimpuilematta. Avajaisseremoniaan kuuluvat äänekkäät toistuvat aplodit eivät myöskään hetkauttaneet tyttöä. Olen todella ylpeä Noran kehityksestä!

Odotellaan arvostelun alkamista

Noralla oli lauantaina tuomarina Minna Krogh. Nora sai tosi paljon kehuja upeasta näyttelykunnostaan ja tuomari harmitteli kun turkin väristä ei voi antaa pisteitä. Minna piti myös kovasti Noran lihaksikkuudesta ja pitkästä kropasta. Miinuksia oli jälleen turhan lyhyt häntä ja korvat saisivat olla suuremmat. Myös leuasta sanottiin, että se ei ole ihan nenän mittainen. Tyttö sai sydämen arvosteluseteliinsä ja kutsun Tuomarin Paras -valintaan, jonka tyttö kuitenkin hävisi.

TP-valinnoissa

Näyttelypäivä päättyi Noran osalta siihen ja loppuajan tyttö sai rentoutua yksiössään ja minä ehdin seuraamaan neloskategorialaisten kavereiden arvosteluja.

"Mami mihin meet, jää rapsuttamaan!"

"No, mene sitten."

Näyttelyn jälkeen suuntasimme hotelliin Ouluun. Edessä oli Noran ensimmäinen hotelliyöpyminen, mutta Nora näytti, että kun seura on oikea niin ei outo paikka haittaa lainkaan. Hotellihuone tutkittiin heti läpikotaisin pää pystyssä ja ei aikaakaan kun tyttö huomasi, että tv-seinän päälle pääsisi hyppäämään. Kiinnostus onneksi lakkasi heti kiellon jälkeen.

"Mikä ihmeen paikka tää on?!"

"Valmiina uuteen päivään!"

"Mikä tää on?!"

Sunnuntai

Sunnuntait menevät aina nopeammin kuin lauantait. Näyttelypäivä on lyhyempi, sillä moni näytteilleasettaja on paikalla molemmat päivät, jolloin häkki on sisustettuna jo valmiiksi eikä kissaa tarvitse ilmoittaa/tarkastaa uudestaan. Tuomareillakin on kiire paluulennoille. 

Sunnuntaina saavuimme paikalle puoli tuntia myöhemmin kuin lauantaina. Menimme taas tuomarin pöydän edustalle hyvissä ajoin ja tällä kertaa se tulikin tarpeeseen, sillä jostain syystä Noraa jännitti enemmän kuin lauantaina. Se ilmeni ainoastaan tärinänä, jota ei kuulemma kunnolla erottanut ulospäin. Noraa ennen oli 2 kissaa ja Noran vuoron koittaessa tyttö olikin jo lopettanut tärinän. 

Tuomari rakastui Noraan täysin. Sunnuntain tuomarina meillä oli Caroline Stoa, joka vaikuttaa todella sydämelliseltä ihmiseltä. Rakkaus kissoihin paistaa kauas. Nora sai haleja ja kehuja ainakin viikon edestä. Arvostelu oli käytännössä pelkkää excellentiä ja superia. Ainoa miinus minkä Caroline mainitsi, oli pienehköt korvat ja sekin tuli lähinnä sivuhuomautuksena. "Todella kaunis kissa", Nora. ♥

♥

Nora sai toisen sertinsä ja kutsun TP-valintoihin, jossa oli vastassa 2 muuta upeaa kisua. Toinen oli maine coon ja toisen rotu jäi epäselväksi, mutta mahdollisesti norjalainen metsäkissa? Valinta oli puhinasta päätellen todella vaikea ja olin jo varma, ettei Noraa valita, sillä tyttö oli kolmikon levottomin. Tästä huolimatta Caroline valitsi lopulta Noran Tuomarin Parhaaksi!

TP-valinnoissa

Noran näyttelypäivä jatkui täten Best In Show -paneeliin asti! Sitä odotellessamme kävin taas moikkailemassa kisukamuja hallin toisessa päässä ja tässä vaiheessa oli tilanne, jossa oli hyvinkin katastrofin ainekset. Palatessani jonkin ajan päästä Noran luo, tytön häkin ovi oli näkyvästi raollaan! Olin varma, että laitoin sen lukkoon lähtiessäni eikä lähellä ollut myöskään meidän omaa porukkaa, he olivat lähteneet syömään. Joku yleisöstä oli nähtävästi mennyt omin luvin silittämään Noraa eikä joko ollut osannut tai halunnut laittaa ovea takaisin lukkoon. Onneksi, onneksi Nora pitää häkkiä niin isona turvapaikkana, ettei sillä ole haluja lähteä sieltä pois. Tyttö makoili rentona pedissään ihmettelemässä.

Sunnuntain tuomaritahti oli tiivis ja paneeli alkoi jo klo 14 aikoihin. Aloitus Noran kategorialla, eli 2. kategorialla.

Nora paneelissa. Kuva: Tessa

Kuva: Tessa

Kuva: Tessa

Pitkä Nora, vasemmassa ja oikeassa sivussa kilpailijat. Vasemmalla maine coon ja oikealla siperiankissa

Voitto meni kaikilla tuomariäänillä upealle maine coonille, joka voiton myötä valmistui DSM-titteliin eli tyttö on voittanut 10 kertaa BISin 2 vuoden sisään!

Päivästä ja ylipäätään viikonlopusta jäi käteen kaksi upeaa sertiä, yksi hieno TP-mitali ja todella hyvä mieli. Puhuimme näyttelyssä jo Ruotsin reissustakin eli syyskuussa suuntana on Luleå joko yhdeksi tai kahdeksi päiväksi. 

Kiitos kaikille todella hauskasta viikonlopusta!

Äitini poppoineen

Dezzicat-perhe + muu curliporukka

Diivaelämää

Kissankujeita (suuret onnittelut sunnuntain BIS-kisu Viktorille!) + Mella
Kuin Kissa Kermakupilla

Hanna

PS. Lauantaina Suomi 100 -voitto meni niin oikeaan osoitteeseen kuin olla jo voi eli Suomen uudelle kansalliskissalle eurooppalaiselle, sinivalkoinen väriltään. Kempele 150 -voiton vei punavalkoinen manx-pentu.