Parvekekausi avattu

Monissa blogeissa on jo raportoitu tipu-tv:n avautumisesta. Meillä sitä vielä odotellaan, mutta tänään avattiin parvekekausi! Betonilattia on yhä varsin kylmä, mutta ei enää sietämättömän. Siellä pystyy jo seisomaan ilman, että jalanpohjat jäätyvät, joten oli aika päästää kisut nautiskelemaan auringosta ja raikkaasta ilmasta.

Alkavan kevään ensimmäinen aurinkoläikkämakoilu

"Terve kansalaiset!" t. Pöksykuningatar

"Nora mitä sää vauhkoat siellä?"

"Sehän on.... minä!"

"Täällä vetää."

"Pitäähän se varmistaa, että kaikki on kunnossa tässäkin osaa valtakuntaa."

"Koita mami pysyä mukana!"

"Heippa taas, tolppa!"

"Minun puu!"

"Eiks tää ollu ennen sisällä?"

"Miksi se kamera on taas täällä? Joka kerta!"

"Joko täältä pääsis yli?"

"Ei vieläkään?!"

"Entä toisesta kohtaa?"

"Ihme touhua."

"No ei tästäkään?!"

"Nanananana Tarzan!"

"Haiku!"

"Son moro!"

Haiku: "Sinnekkö sä menit? Tuu ulos!"

"No yks kuva. Nyt meet pois sen kameran kanssa."

Vieläkään parvekkeen ovea ei pysty pitämään kovin kauaa auki, mutta mitä lämpimämpää alkaa olemaan, sitä enemmän kisut pääsevät nautiskelemaan parvekkeesta. Kovaa vauhtia on menty eteenpäin, siitä ei ole kovin kauaa kun ovea ei pystynyt pitämään auki edes 5 min ilman, että asunnon toisessakin päässä lattia oli jo epämukavan kylmä. Nyt parvekkeen ovi oli auki n. 15 min.

Rakkaudesta jauhomatoihin

Haiku rakastaa liskojen ruokana olevia jauhomatoja ja ne toimivat Haikulle supersuperherkkuna. Olenkin kerran tai pari kertonut täällä, miten Haiku on monesti mukana liskojen ruokintatilanteessa odottamassa toiveikkaana omaa osaansa saaliista.

Meille tuli eilen pitkästä aikaa matotäydennystä Matkahuollon kautta. Pidän yllä omaa matofarmia ja hankin silloin tällöin tarvittavat täydennykset viereisen paikkakunnan kivijalkaliikkeestä. Meillä uhkasi pitkästä aikaa loppua madot kesken (eivät ilmeisesti tykänneet joutua poikkeuksellisesti pienempään purkkiin, sillä eivät lisääntyneet siellä juuri lainkaan) ja tällä kertaa katsoin helpommaksi ostaa isomman satsin netin kautta. Samalla sain mukavan nostalgiaryöpyn, sillä ennen kivijalkaliikkeen tuloa ostin monesti hyönteiset netistä.

Lähetys tuli eilen ja Haiku oli jälleen syöttöapuna liskojen ruokintahetkellä. Juhlistimme uutta matosatsia ja sen nostalgisuutta temppujen muodossa, matopalkalla tietenkin:

Ystävänpäivä

Tänä vuonna meidän ystävänpäivän teemana oli herkuttelu. Kisut eivät saaneet minulta lahjaa, mutta saivat mummultaan eli äidiltäni senkin edestä.

Hauhaun ostin Haikulle ja Rakulle hammastyöksi jo aiemmin, kaksi muuta ovat äidiltäni.

Äitini oli ostanut kisuille Cat Stickit yhteiseksi, mutta vaikka makuna olikin Noralle sopiva kala, tikuista löytyi myös nautaa, possua ja siipikarjaa. Tämä tarkoitti, että Haiku sai syödä tikut yksin, mikä sopikin tytölle oikein hyvin.

Paketissa tuli superi nauha mukana!

"Mami jätti herkkukaapin oven auki, mitä sieltä Haiku löytyy?"

"Hei kaverit täällä ois tarjolla herkkuja! Tossa on nyt eka."

"Tosta lissää!"

Cat Stick -paketissa oli myös pattereilla toimiva leppäkerttulelu.

Hai: "Hei älä nyt tule siihen, mami sano että nää on mun!"

Haikulla oli niin kiire napata herkut, ettei kamera ehtinyt tarkentamaan.

Hai: "Nora älä nyt sinäkin, minun tikut!"

Sillä välin Rakun kaapintyhjennysprojekti jatkui...

Haiku sai syödä kerralla kaikki 3 tikkua, sillä yhteisten herkkuhetkien järjestäminen monella eri herkulla on vähän vaivalloista. Samalla herkutteluhetkellä treenasin Rakun kanssa uutta temppua, joten myös poitsu ja tottakai Norakin saivat oman (ison) osansa herkkuja.

"Viimeinkin tänne suuntaan!"

"Ei tarvi antaa mami, saan itsekin!"

Jottei herkkuja ihan liikaa masun täydeltä, kisut tutustuivat myös uusiin hiirileluihin.

"Leikitään nyt sitten mamin iloksi."

Ja vielä vähän herkuttelua: kuivattua kana"pizza" (100 % kanaa). Raku ei halunnut edes maistaa, Haikua ei haittaa syödä Rakunkin osuus.

Jättipala Thriven tonnikalaa!

Ystävänpäiväkortti Tuiskulta ja Elmolta ♥

Herkutteluhetken aikaan kisut eivät olleet erityisen kiinnostuneita uusista leluistaan, mutta yllättävä kyllä Nora innostui illemmalla leikkimään hiirellä oikein kunnolla. Leikkasin pitkähäntäisestä hiirestä hännän pois, ettei kukaan keksi alkaa pureskelemaan sitä (hännän solmin narulelun jatkoksi). Noraa tuntui kiinnostavan erityisen paljon juuri tämä hännätön kaveri. Yleensä Nora ei välitä palloleluista, mutta jälleen kerran äitini on onnistunut löytämään kisuille huippulelun.

Mami, anna ruokaa!

Kuvasin vastikään videon Rakun hassusta tavasta vaatia ruokaa. Tapa alkoi jo meidän ensimmäisessä asunnossa yli 2 vuotta sitten ja se on niin suloinen! 

Videota sivuten, meillä on mennyt viimepäivät ruoka- ja vähän näyttelyasioitakin miettiessä. Noralla on ollut taas poikkeuksellisen runsasta kutinaa ja epäilen, että ainakin yksi aiheuttaja on uudesta paikkaa ostettu poronjauheliha. Sieltä ostin onneksi vain vähän päälle kilon valikoiman pienuuden vuoksi ja meidän vakipaikasta sain täytettyä porovarastoja runsaammin.

Toisena päivänä uuden jauhelihan antamisesta Nora rapsutteli korviaan tiheämmin. Pidin paussia ja syötin poronsydäntä, jonka jälkeen annoin taas pari päivää, eli yhden annospussillisen verran, jauhelihaa. Viimeisimmän satsin toisena päivänä Noralla meni toinen silmä umpeen kutinan vuoksi, mutta tokikaan jonkun toisen tekijän vaikutus ei ole poissuljettu. Testaillaan ja tutkaillaan. Äitini osti samasta uudesta paikkaa hirveä ja sanoi siinä olevan normaalia rautaisempi maku eli mahdollisesti porossakin on jotain poikkeavaa.

Nora oli onnellinen kun meillä oli yli kuukauden mittaisen paussin jälkeen jälleen poronsydäntä. 

Näyttelyasioiden suhteen meillä on paljon päätöksiä avoimena. Olen pohtinut äitini kanssa lähtisimmekö jo tänä vuonna Ruotsiin yrittämään Noran seuraavaan titteliin vaadittavaa ulkomaansertiä ja äitini ottaisi toki omat kissansa mukaan. Jos Noralla menee kesällä Kempeleellä hyvin, niin olisi ihan mukava jatkumo käydä tänä vuonna myös ulkomaan näyttelyssä. Toisaalta asialla ei ole mikään kiire ja ilmoittautumisiin on vielä aikaa. Jännä nähdä montako näyttelypäivää tälle vuodella kertyy ja monenko kissan kanssa ollaan liikenteessä.

Ruokakulut 2016

On taas vuosittaisen ruokakulukatsauksen aika. Viime vuonna minua harmitti, sillä olin laskenut kaikkien kisujen ruokakulut yhteen, vaikka Nora on allergioidensa vuoksi täysin erilaisella ruokavaliolla kuin Haiku ja Raku (Haiku ja Raku täysraa'alla, Nora puoliraakaruokinnalla sisältäen päivittäin raakaruokaa, raksuja sekä märkäruokaa). Kuukausikohtainen keskiarvo kissojen kesken ei täten antanut todellista lukemaa.

Viime vuonna laskin eri ruokavalioiden kulut erikseen (sis. ruuat ja lisäravinteet) ja merkitsin erikseen myös yhteiset ruuat eli sellaiset, jota sekä Nora että ainakin jompikumpi raakailijoista syövät yhdessä. Tähän lukeutuu lähinnä lisäravinteet.

Meidän vuoden 2016 kirjanpito lähti hyvin käyntiin. Tarkennettuna, hyvin laiskasti. Minulla on ollut tapana laskea edellisen kuukauden kuitit aina seuraavan kuun ensimmäisellä viikolla, mutta viime vuonna työt verottivat aikaa ja jaksamista sen verran, etten saanut aikaiseksi pysähtyä tutkimaan ja laskemaan kuitteja. Johtaen siihen, että kuittivuori kasaantui kasaantumistaan, ihan vuoden loppuun asti. 

Vuodenvaihteen tienoilla otin viimein itseäni niskasta kiinni ja aloin laskemaan kuukausia läpi pikkuhiljaa yksi kerrallaan. Tänään sain viimeinkin viimeisen kuukauden laskettua.

Haikun ja Rakun keskiarvoksi tuli 32,30 €/kissa/kk. Oikeasti Rakun on Haikua isompi, sillä poitsu syö enemmän. Noran keskiarvoksi tuli 37,14 €/kk.

Näihin lukuihin kuuluu myös epäonnistuneita ruoka- ja lisäravinnekokeiluita. Mm. useampi yhteiseksi tarkoitettu sinkkilisä ja Rakua varten täysraakailijoille ostettu lähes 30 € maksanut E-vitamiinilisä Multicatin tilalle. Tilasin Noralle 60 €:lla allergisille kissoille tarkoitettua lohimärkäruokaa, mikä ei sopinutkaan. Syötän sen Haikulle pois hissukseen ja silloin tällöin lahjoitan purkkeja esylle. Märkäruuan syöttämiselle on vaikea löytää sopivaa väliä, sillä iso purkki (190 g) sotkee raakailukuvioita. Vaikka tilasin ruuat alunperin Noralle, laskin ne raakailijoiden kuluihin, koska ne ovat nyt Haikun "urakkana". Märkäruoka näkyy marraskuun huomattavan korkeassa kululaskelmassa. Saatan kokeilla märkäruokaa Rakullekin, mutta epäilen sopivuutta kun se ei sopinut Norallekaan.

Noran kulut hyppivät, koska ostan tytön ruokia kerralla isompina satseina. Raakaruokaa pitää varastoida keväällä koko loppuvuoden tarpeisiin, sillä tyttö syö raakana pitkälti vain poronlihaa ja sitä myyvä auto käy lähipaikkakunnalla vain muutaman kerran vuodessa: alkuvuodesta, keväällä ja joulun alla. Märkäruuan tilaan Zooplussasta.

Tammikuun alussa oltiin kesäisissä muistelmissa

Kissamaista elämää, osa 4

Viime kuussa tuli otettua paljon kännykkäkuvia. Arki sujui tuttuun tapaan, poikkeuksena näyttelyviikonloppu ja sitä seurannut Noran virkistyminen.

Perinteinen yhteinen koneellaolohetki

"Mami sanoo, että aina vaan makaan kuvissa,mutta oma vika kun ei kuvaa kun juoksen kovaa! Tässä istun ja mietin juoksemista."

Stranger Things ja Stranger Haiku

"On lepposaa!"

Liityin Somakiss ry:hyn, Nora vaatii vastauksia. Tunnistatteko lehden kannen kisun? ;)

Näyttelykuvien käsittelyä, Noraa kiinnostaa hirmuisesti

Pengoin kaappia ja sieltä löytyi vanha "aktivointilelu" eli jonkun pakkauksen suojapahvi. Nora omi lelun itselleen

Pitkästä aikaa kananmunankeltuaista (ja broilerinjauhelihaa). Sen syönti lopetettiin aikoinaan maistuvuusongelman vuoksi, mutta pitkä paussi oli tehnyt tehtävänsä.

Rakun kanssa Assassin's Creediä

"Mene vain töihin, älä minusta välitä..."

"Kato mami, ilman kaulaa!"

Uusi pöytäliina, Nora testaa

Närkästynyt, mutta puhdas kisu

Tyttöjen kanssa AC:ta ennen kyläilijöiden tuloa.

Tyttöjen (vieras)sosiaalisuuserot: Haiku oli meidän lähellä koko ajan....

.... Kun taasen Nora vietti aikaa asunnon toisessa päässä. Rapsutuksista nautittiin, oli rapsuttajana sitten mami taikka kyläilijä