Blogigallup

Kissankujeista vastaanotettiin tämä blogia koskeva haaste. :)

SÄÄNNÖT

♥ Kerro, keneltä sait haasteen

♥ Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai pieni kollaasi blogistasi

♥ Haaste ne, jotka mainitset haasteessa

Haiku ensimmäistä päivää kotona ja minusta tuli viimeinkin kissanomistaja usean vuoden kroonisen ja kipeän kuumeilun jälkeen

YLEISTÄ

Milloin perustit blogisi?

Blogi on perustettu syyskuussa 2011, samana kuuna kun Haiku tuli minulle. Ensimmäinen postaus on julkaistu 18.9.2011.

Mistä blogin nimi tulee?

Haiku leikkii erittäin intohimoisesti keppileluilla ja minulla onkin aina ollut tapana sanoa, että kun Haiku päättää saada jonkun saaliin kiinni, niin sehän saa. Sillä nopeudella ja hyppytaidoilla mikään ei ole turvassa. Varsinainen pikkupeto. Pikkupeto kehittyikin vahvaksi lempinimeksi Haikulle ja kun loin blogin kertoakseni Haikun elämästä, pikkupeto oli selvä valinta sivun osoitteeksi. Myöhemmin se osoittautui nappivalinnaksi myös raakaruokintateeman kannalta.

Blogin varsinainen nimi on ollut "kotikissa Haikun elämää" ja "Haikun ja Ragnarin elämää", mutta Noran myötä nimi muuttui Pikkupedoiksi.

Tällä kuvalla saattoi olla jotain tekemistä lempinimen synnyn kanssa

Mikä on nimimerkkisi tarina?
Piivi on ystävieni käyttämä lempinimi minulle ja siitä tuli sittemmin myös nettinimeni foorumeilla. Täten se tuli käyttöön myös bloggernimenä.

ARKISTO

Näytä jokin vanhoista bannereistasi

Tämä oli ennen nykyistä. Ballerina-Raku ja temppuilija-Haiku.

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään
Zsòfian viesti Laps on terve kun se leikkiin, voi mielikuva ja kissat!

Muutama kuva sinusta eri vuosilta
Meistä. Tai siis minusta ja Rakusta. Sormet ristissä, että joku päivä saadaan kiva yhteiskuva Haikun ja Norankin kanssa.

Alkuvuosi 2012. Pikku-apina. <3

Loppuvuosi 2013. Aikuinen apina. 

POSTAUS

Postaus, josta olit erityisen ylpeä?
Kissan luonnonmukainen ruokinta. Tietojeni mukaan ensimmäinen laajempi kirjoitus Suomessa, mikä käsittelee kissan luonnonmukaisempaa raakaruokintaa. Olen iloinen, että tekstin myötä ruokintamalli on alkanut saamaan suosiota osakseen täällä Suomessakin. :)

Postaus, joka oli kuukauden suosituin?
Tällä hetkellä Kissan luonnonmukainen ruokinta.

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän?
Kissan ottoa harkitsemassa? Jos tämän luettuaan edes yksi henkilö ymmärtää tarkemmin hankintaan ja kissanpitoon liittyvää vastuuta ja/tai kehittyy omistajana, se on täyttänyt tarkoituksensa.


SEKALAISIA


Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En ole tehnyt. Ehkä jos löytyy sopiva aihe, mitä en muuten suuremmin käsittele postauksissani.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Ei ole.

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
Nei.


TILASTOT


Kävijämääräsi tällä hetkellä?
26 265.

Lukijamääräsi tällä hetkellä?
61.

Sivun katseluja tällä hetkellä?
175.


LUKULUETTELO


Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Minulla ei ole suosikkiblogia, vaan odottelen useamman blogin postauksia yhtä innolla. Mutta sanottakoon tähän vaikkapa Just Kittying. :)

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen?
Viimeisenä on We run the house.

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeksi?
Taisi olla Kissaklaani.


KUVIA


Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi

1. Heinäkuu 2012. Tämän kuvan postaus toimi ensimmäisenä ruokintaa koskevana asiatekstinä ja ilmoituksena, että ollaan siirrytty raakaruokapuolella luonnollisempaan ruokavalioon (tuolloin vielä puolibarffattiin)

Haiku ja hiirenpinkki

2. Noran ensimmäinen päivä kotona

3. Tämä kuva lämmitti erittäin paljon mieltä näiden kahden välien oltua kireänä useamman kuukauden ajan. Haiku onneksi lämpeni taas pojalle ja osoitti ystävyyttään tätä usein pesemällä.

Haaste on siis laitettu eteenpäin näille blogeille: Itämaisen laulu, Just Kittying, We run the house ja Kissaklaani

Laps on terve kun se leikkii

A.k.a Se kerta kun allekirjoittanut unohti talouspaperirullan pöydälle.

Kuka tunnustaa?

"Jee uutta leikkikenttään!"

"Weee!"

Haiku sylissä

Eilen tapahtui jotain kummaa, ihmeellistä ja ihanaa. Haiku tuli syliin! Sellainen "tapahtuu kerran vuodessa" -hetki. No, tänä vuonna kyllä ja ei. Haiku ei ole sylikissa ja syliintulemiset ovat hyvin harvinaista herkkua. Pakkasten tultua Haiku on kuitenkin alkanut tulla syliin viltin päälle kun katson telkkaria. Ensin ajattelin sen olevan hetkellinen järjestelmävirhe, mutta siitä tulikin tapa. Joskus Haiku tuli heti syliin kun sain viltin päälleni, joskus vasta juuri kun ajattelin lopettaa tv'n katselun.

Ehkäpä näistä kerroista rohkaistuneena Haiku tuli eilen ihan eri olosuhteissa syliin. Olin tietokoneen ääressä, eli eri huoneessa kuin missä televisio sijaitsee, eikä minulla ollut vilttiäkään päällä. Haiku kyllä välillä hurinoissaan tulee vähäksi aikaa syliin polkemaan, mutta kyseessä on vain seisaaltaan tapahtuva pikapyrähdys. Eilen tyttö jäi jopa makaamaan syliin pitkäksi aikaa. Tottakai juuri silloin kun olin ajatellut nousta puuhastelemaan, kuinkas muuten. <3

Raku the hiirestäjä

Minulla on tapana sanoa, että Rakusta tulisi erinomainen hiirikissa. Pojalla riittää vauhtia ja intoa, ja kuten alla näkyy, refleksit ja koordinaatio ovat omaa luokkaansa.

Minulla on myös tapana sanoa, että onneksi Raku saa ruokansa suoraan lautaselle. :)

Oikein lämpöistä ystävänpäivää!

Eka työviikko takana ja kaikki mennyt erittäin hyvin niin minulla kuin kissoillakin. :) Jännitin hieman miten kisut reagoi tähän rutiinimuutokseen kun mami alkaa olla lähes puolet vuorokaudesta pois, mutta hyvin on mennyt! Kotiin on aina ihana tulla kun kaikki nojailevat kahden tassun varassa ulko-oveen kun avaan sen (täytyy siis avata varovasti) ja Raku hyppää heti ensimmäisenä selkään, Nora alkaa jäystämään laukun vetoketjun muoviläpysköjä ja Haiku pörrää ympäri eteistä.

Tämä päivä aloitettiin ystävänpäivän mukaisesti syömällä sydämiä. Odotin jo innolla iltaa kun pääsisin kunnolla oleskelemaan kisujen kanssa ja yleensäkin rentoutua paremmin kuin mitä aiemmin viikolla on töiden jälkeen ehtinyt. Kisut varmaan vaistosivat rentoutuneisuuteni ja ajattelivat minun jäävän kotiin. Yleensä aamupalan jälkeen kisut ovat oleskelleet omissa oloissaan kun hääräilen aamutoimia. Tänään kuitenkin aamukahvia juodessani Nora hyppäsi syliin ja alkoi äänekkäästi kehräten pörräämään, puskemaan ja leipomaan ja asettui lopulta kerälle syliin. Haikukin oli lähettyvillä selkeästi odottavan näköisenä. Ja kun oli viimein aika pakko nousta ja laskea Nora tuolille paikalleni, kisut seurailivat minua iloisina ja odottavaisina. Tuntui tosi pahalta jättää hellyyden- ja seurankipeät kisut kotiin ja lähteä töihin, mutta päivä meni mukavasti kotiinpaluuta innolla odotellen. Työpäivät menee aina nopeaa ja pian olinkin taas kotona. Kisut taas ovella vastassa ja oli nähtävästi postiakin siirretty parin metrin päähän ovesta.

Päivän aikana ei oikeastaan kummempaa tapahtunut. Mustiin ja Mirriin en ehtinyt, mutta huomenna sinne onkin asiaa hiekkojen ja luiden perässä. Kisut sai kuitenkin pakastekuivattuja kananpaloja ja äidiltäni saivat lahjaksi katkarapuja, mitkä hoitivat iltapalan virkaa. Leikitty ja kuvailtu on paljon lukuisia hellittelyhetkiä unohtamatta, mutta ne ei poikkea mitenkään meidän tavallisesta arjesta. :)

Vaanii vaanii

En ymmärrä miten poika aina onnistuu näiden sydämensulatusilmeiden kanssa <3

Ken meillä aina matsit voittaa...

Uusintamatsi

Joka johti keittiöön

Erotuomari varmistaa, että kaikki on perillä pelisäännöistä

Noran oma turvapaikka

Muutama postaus on mielen päällä, saas nähdä milloin saa kunnolla energiaa ja kuvamateriaalia niiden toteuttamiseen. Henkiseen aktivointiin olisi kiva välillä poiketa ja siitä onkin ollut jo yli kuukauden tarkoitus kirjoittaa. Tulossa juttua mm. agilitystä, kunhan saadaan isän kanssa sovittua joku vkl, että väkerretään loppuun ne loistokkaat kotitekoiset esteet ja Haikun munakennohaasteesta on tulossa myös heti kun kamera suostuu yhteistyöhön. Eilen koitin videokuvata, mutta kesken kaiken loppui ensin muistikortista tila ja sitten vielä akku... Seuraavan kennon tyhjenemistä odotellessa. Älkää odotelko henkeä pidätellen, mutta halusin vain ilmoittaa kun olen potenut huonoa omatuntoa ruokintapainotteisesta blogisisällöstä, että kyllä muutakin materiaalia on tulossa! :D

Tämä viikonloppu rentoudutaan oikein kunnolla. Nautinnollista viikonloppua! 

Haikun kanssa dataillen

Kloriittihuurut

Eilen kissanvessan pesun jälkeen sai perinteisesti varoa pitämästä sormia liian kauan kissojen nenun lähettyvillä. Kloriittituoksu on yhtä huumaava kuin kissanminttu.

Käsikäsipurrhaum!

Ei'tä kuunnellaan kuitenkin hienosti ja innostumiset puretaan oikeisiin kohteisiin

Sama Haikun kanssa

Matto sai kunnolla kyytiä

Haum

"En minä mitään..."

Ankkaa pöytään

Viime vuoden lopulla ankka oli sesonkituotteena Lidlissä. Tarjolla oli vuorotellen ankankoipea, rintaa ja kokonaista. Kokonainen oli viimeisenä ja niin houkuttelevaan hintaan, että pakkohan se oli ostaa: 2,4 kg painoinen vaakku maksoi 10 € ! Oli tarkoitus pilkkoa se jo jouluksi, mutta kiireiden vuoksi en ehtinytkään. Eilen sain viimein otettua itseäni niskasta kiinni ja otin ankan sulamaan.

Yllätyin kovasti sulamisnopeudesta. Se ehti sulaa huoneenlämmössä kokonaan seitsämässä tunnissa. Haiku oli minulle seurana paloittelun alusta loppuun. :) Alku meni pitkälti "Haiku, ei"tä hokiessa ja pari kertaa piti uhkailla lattialle päätymisellä (mikä tehosi), pian tyttö rauhoittui ja tuli nukkumaan viereiselleni tuolille.

Tällä kerralla olin kunnolla varautunut suojakäsineiden kanssa! Aina kokonaisia eläimiä paloitellessa on käynyt joko niin, että en ole muistanut ostaa käsineitä tai minulla on vain 1-2 paria, jotka molemmat menevät rikki ennen paloittelun lopettamista. Näistä kerroista oppineena.

Täysi paketti suojakäsineitä

Paloitteluun meni 2 tuntia. Saaliiksi saatiin 860 g lihaa, luista en ottanut kuin siivenkärjet ja hännän. Saaliille tuli kilohinnaksi 11,63 €.

Tehokas siivooja

Houkuttaa...

Raku oli nukkunut pöydän alla koko ajan, viimein herättiin ihmettelemään menoa

Nutritionvaluen mukaan ankanlihassa on 6 % rasvaa ja 18 % proteiinia.

Nora the hiirestäjä

Nora on saanut tähän asti vain karvattomia hiiren- ja rotanpoikasia. Koska ne eivät ole kuitenkaan suurinta herkkua, olen ollut hyvin skeptinen sen suhteen, että tyttö suostuisi syömään karvallisia poikasia.

Viime kuun loppupuolella kuitenkin kävi viimein niin, että koska kaikki karvattomat rotanpoikaset olivat jo loppuneet, Noran oli aika tutustua fuzzy-koon hiirenpoikasiin, mitä Haiku on syönyt sillä välin kun Nora on natustellut rotanpoikia.

Kohtalon hetki koitti enkä edes viitsinyt silloin kuvalla kameralla kun ajattelin ettei karvapoikanen kuitenkaan maistu. Mutta kuinkas kävikään, se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Karvahiiri selvästi herätti Noran metsästäjänvaistot kunnolla eloon ja hiirellä leikittiin pitkään ja hartaasti ennen syöntiä. Muut kissat (ja minut) pidettiin loitolla vähän väliä murisemalla. Eilen oli kolmas kerta kun Nora söi fuzzyn ja meno oli yhä sama. :D Haiku taasen kokeneena syöjänä syö hiirulaisensa nopeammin ja loppuaika menee katsellessa Noran touhuja. Haiku myös kyttää tilaisuutta viedä Noralta hiiri ja kerran on siinä melkein onnistunutkin. Tällä kertaa onnistui, mutta kävin hakemassa sen siltä pois. Tyttöjen superaarteita nämä hiiret. Haikullakin on murinaa puolustaessaan hiirtään, mutta Nora saattaa viedä suojelun jopa astetta pidemmälle ja käydä läppäisemässä sitä, joka turhan ahneesti ja lähellä katselee hänen leikkejään. Minä tosin saan ottaa hiiren siltä pois (jos esim. aikoo alkaa syömään sitä maton päällä), mutta ensin näykätään kevyesti varoitukseksi.

Hiirestäjä työssään:

Hiiri vietiin eteiseenkin

Muut pitää kohteliaan välimatkan

Tässä on vaikea sanoa kauhistuiko Raku jalkojen juureen lentänyttä hiirtä vai sitä seuraavaa hetkeä. Ehkä molempia.

Raku-parka. Nora murisi ja mottasi rangaistukseksi "hiiren viemisestä"

Selvittiin kuitenkin vain säikähdyksellä

Leikkiminen väsyttää. Tauko

Nora leikkii saaliillaan suurin ottein. Se ei välitä minne hiiri lentää, mitä mahtipontisemmin sen kivempi. Muutaman kerran lentänyt pöydällekin.... Haiku taasen on siinä mielessä paljon suojelevaisempi saalistaan kohtaan, että vaikka sekin leikkii ja heittelee, se tekee sen omassa nurkassaan, kun taasen Nora vie välillä heittelyt eteiseenkin asti.

T-rex -Haiku

Viesti selkeä